torstaina, kesäkuuta 21, 2007

Ullakon tuuletusta

No niin. Jonkinlainen keskustelu on pidetty, ja ehkäpä nyt ymmärrämme hitusen paremmin toisiamme. Mies sanoo, että ei ole vieläkään sisäistänyt, että meille todellakin tulee lapsi. Pitääkin kai ensimmäistä ultraa jonkinlaisena virstanpylväänä.

No minä sitten puolestaan kerroin kaikki pelkoni ja turhautumiseni ulos, ihan laidasta laitaan, vakavaa ja vähemmän vakavaa: kuinka pärjään kotona yksin vauvan ja kolmen koiran kera jos mieheni lähtee työmatkalle, minne laitamme vauvansängyn, pääsenkö enää koskaan raskauden jälkeen harrastamaan niin kuin ennen, entäpä jos lapsi teininä alkaakin rikolliseksi, löydämmekö koskaan sitä unelmien asuntoa, ovatko portaat liian jyrkät minulle isomahaisena kulkea, miten se vauva ylipäätään koskaan mahtuu minusta ulos, voinko käyttää sääskimyrkkyä nyt kun olen raskaana, haluanko vauvalle kehdon vai pinnasängyn vai molemmat, osaanko edes olla äiti??? Siinä esimerkkejä.

No, ainakin mies sai selvän kuvan siitä, että mielessä myllertää nyt monia asioita. Ja minä yritin selittää, että hCG-hormonia on nyt niin valtavasti elimistössä, että äyskähtelyjä ja tiuskahteluja on valitettavasti vieläkin odotettavissa. Aion kuitenkin skarpata.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa että saitte keskusteltua! Se on kuitenkin tärkeintä, sillä koska lapsia ei teillä ennestään ole, niin toki suhdekkin muuttuu aika lailla. Suhde syvenee, mun kokemuksesta, mutta samalla sitä aikaa ihan toisilleen ei enää samalla tavalla ole, siis yhtä paljon. :o) Mutta se tekee siitä yhdessäolosta taas paljon tärkeämpää ja arvokkaampaa.

Ja hienoa että osasit kertoa kaikkia noita sun ajatuksiasi miehelle, ehkä hän todellakin nyt ymmärtää sua paremmin! :o)

Halit ja Ihanaa Juhannusta!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, että saitte kumpikin tuulettaa. Nyt rauhallista juhannusta! :)