Pahvilaatikoiden keskellä

Koti pursuaa nyt pahvilaatikoita, pitäisi alkaa pakkaamaan, mutta pienet nokkaunet ovat aina houkuttavampia. Muutto alakisi kuitenkin viikon päästä. Olen ollut saamaton viime päivinä myös blogini suhteen, innostuin taas kun huomasin, että käyhän täällä jotkut lukemassa kuulumisiakin, eli kiitos kun olette siellä jossakin.

Verenvuoto on hiljentynyt, ihanaa. Keskiviikkona kävin siinä ylimääräisessä ultrassa, ja käiveröllä näytti olevan kaikki ok. Harmi vain, että neuvolan lääkäri oli sellainen, että jos puhui jotakin, niin senkin murahdellen ja erittäin epäselvästi. Jonkin aikaa kyselin että "mitä", mutta sitten luovutin ja tyydyin katselemaan näytölle. Pari nyrkkiä siellä heilui. Sikiö ei kuitenkaan lääkäriä juurikaan kiinnostanut, kun löysi normaalit sydänäänet niin sitten tutki lähinnä munasarjoja ja muita elimiä, että onko kaikki ok. Ja missään ei vuodon syytä näkynyt.

Vaikka olisinkin halunnut tutkia enemmän käiverön touhuja, niin minulle riitti hyvin myös se, että kuulin erittäin vahvat sydänäänet ja näin pienen olevan täydessä touhussa! Onneksi oma lääkäri soitti vielä kun oli lukenut ultralääkärin tekemän sanelun ja vahvisti sen, mitä mutinasta sain selvää, eli kaiken pitäisi olla hyvin.

En sitten tiedä, johtuuko rentoutumisestani vai mistä, mutta vatsa ainakin on pullahtanut esille ihan muutamassa päivässä, nyt tätä alkaa olla jo vaikeaa peitellä. Iltaisin olemme hihitelleet kummulleni, on se jotenkin niin koomisen näköinen - ja kuitenkin niin hellyttävä.

Torstaiaamuna heräsin vatsallani nukkuessani ihmeellisiin hipaisuihin, en ole tosiaankaan varma, olivatko ne käiverön liikkeitä, mutta ne tuntuivat todella erikoisilta, kuin pieniltä kuplilta. Kuuntelin niitä, ja jotenkin mielen täytti sellainen ihmeellinen varmuus, että kaikki menee nyt kyllä hyvin loppuun saakka. Jotenkin myös oma suhtautumiseni muuttuu päivä päivältä - vauva kasvaa ja minä näköjään sen mukana.

Olen pari viime päivää viettänyt ystäväni ja hänen pienen 5 kk vanhan poikansa kanssa. Minä oikein imen tietoa, kiinnostaneet ovat niin synnytykset, imetyksen alkumetrit, mitä vauva nyt syö, koska sai alkaa muita ruokia antamaan, kannattaako sitteri olla jo alussa hankittuna ja ties mitä. Taisi ystävääni jo hymyilyttää minun järkevät kysmykseni.

Ja se vaunumaailma - siihen minä en tunnu pääsevän sisälle en sitten millään. Ok- hankittuna pitää siis olla babysitter, turvakaukalo, vaunut, matkasänky ja mitä vielä? Pitääkö olla yhdistelmärattaat vai mitkä, vai kannattaako laittaa erilliset rattaat? Siskoni on tarjonnut minulle omia vaunujaan, ja ehkäpä pääsen helpommalla kun en edes yritä katsella muita. Mutta säilyvätkö vaunut hyvinä viidenkin varastossaolovuoden jälkeen?

Mitään kotiin ei siis ole vielä hankittuna. Minulla ei ole myöskään aavistustakaan, haluanko kestovaippailijaksi, miten me haluamme käyttää tuttia kasvatuksessamme, saako vauva olla lattialla koirien kanssa samaan aikaan vai eristämmekö koirat eri huoneisiin, alanko laulamaan vauvalle jo hänen ollessaan kohdussa... En tiedä vielä yhtään mitään. Ystäväni antoi minulle onneksi "äitiyspakkauksen" eli hänen odotusaikana kahlaamanasa vauvalehdet, ammennan tietoa nyt sekä niistä että keskustelupalstoilta. Ehkäpä tulee omaksuttua paljon epäolennaista ja turhaakin, mutta minkäs teet, kun tiedonjano on pohjaton...