sunnuntaina, joulukuuta 02, 2007

Kiinni jäin...

... Nimittäin blogistani. Mieheni serkku kertoi, että on lukenut blogiani alkumetreiltä saakka... =) No niin, kuinkas monta muutakin täällä on, jotka minut tuntee? Käsi ylös heti!

Vaikka ensin vähän hämmästyinkin, niin on myös kiva, että nyt on taustajoukoissa tuttuja myötäjännäilijöitä! Kai nämä lapsentekohaaveet ovat kuitenkin niin omaanapaa, ettei niillä edes viitsi muita arkielämässä kiusata. Ketään tuskin kiinnostaa oikeasti kuunnella, mikä kp on menossa, saati että onko ovulaatiotestissä haamu vai vahva viiva... Aika hurahtaneelta touhulta tämä välillä kyllä tuntuu, vaikka meillä ihan luomuyritystä onneksi vielä onkin. Toivottavasti ei koskaan lääketieteellistä apua tarvitse aloittaa.

Blogin pitäminen on ollut oikeasti aikamoinen henkireikä. Tänne voi päästellä ne äkäisimmät vauvakuumehöyryt, jotta arkielämä sujuu sitten asiasta oikein enempiä puhumatta. Samalla sai tallennettua raskauden alkuihmetykset ja muut, en tiedä olisinko koskaan asioista kirjoittanut tavalliseen päiväkirjaan. Nyt on dokumenttina nekin ajat, vaikka suruun päättyivätkin.

Olen kyllä kaikille jotka asiaa utelevat, sanonut suoraan, että yritämme taas uudelleen. Heti perään olenkin sitten lisännyt, että ei niiden tekeminen kuitenkaan ihan tuosta noin vaan onnistu. Samalla saa kuitattua turhat utelut että joko ja joko.... Katsoimme miehen kanssa muuten äsken videolta sen Onnen Varjot -leffan, joka tuli maanantaina. Tiina Lymin sanat "Toiset tekee vauvoja, me teemme enkeleitä", osuivat ja upposivat, liikutusitku siinä taas pääsi..

Takassa on tuli, masu on täynnä hyvää ruokaa ja raparperipiirakkaa, koirat ja mies lepäilevät pitkän ulkolenkin päätteeksi. Jos vaikka glögiä lämmittäisi mukillisen. Ei pöllömpi sunnuntai.

Ei kommentteja: