Supistellen...

Parin viime päivän aikana on supistellut kovasti. Ovat kivuttomia, eli kai vaarattomia, mutta huomenna menen varmuuden vuoksi lääkärille, joka tsekkaa että paikat ovat kunnossa eikä kohdunsuu ole avautunut. Supisteluita oli etenkin eilen, varmaankin reilu kymmenen tuli iltapäivän ja illan aikana. Se kyllä sai taas huolestumaan... Onneksi sydänäänien kuuluminen dopplerilla sitten rauhoittaa heti perään, ettei isompia paniikkeja pääse syntymään.

Kiitos kaikille liikkeiden tuntemisista kertoneille. Minulla liikkeet ovat vieläkin hyvin vaimeita, etten niitä varmuudella uskalla edes sikiön liikkeiksi sanoa. Mutta eivätköhän muutaman viikon päästä ala jo tuntumaan paremmin. Sitten varmaan tuo dopplerkin saisi jäädä rauhaan, kun elonmerkkejä saisi jo muutenkin.

Jotenkin tuo huomenna odottava ultra pelottaa, vaikka tietääkin käiverön sydämen sykkivän. Kai pelkään kuulevani muita huonoja uutisia, kuten että sikiö ei ole viikkoja vastaavassa koossa tai että kohdunsuu on pehmentynyt. Taitaa se sama kylmä tunne mennä lävitseni joka ikinen kerta kun asetun makaamaan hoitopöydälle ja odotan ultraajan ensikommentteja. Suru viime keskenmenossa tuntui niin musertavalta, kun lääkäri sanoi, että "sikiössä ei valitettavasti ole elonmerkkejä". Ja siellä se kellui, elottomana mustavalkoisella ruudulla, pienet nyrkit kasvojen edessä. Silloin tuntui siltä, että edessä avautui vain pohjaton pimeys. Sinne oli vain heittäydyttävä, vaikka olisi halunnut kääntyä takaisin.

Eipäs synkistellä kuitenkaan. Vaikka kirjoitus kyllä kuvaa sitä, kuinka paljon tässä raskaudessa käyn vielä läpi noita menneitä tapahtumia. Joka päivä ne ovat jollakin tavalla läsnä, mutta etenkin aina huolestuessani raskauden etenemisestä. Mutta kaikki tämä huoli lienee sitten hyvää treeniä tulevaisuutta varten, sitä loppueleämän kestävää huolta silmälläpitäen... Ja olenhan minä jo senkin murehtimisen aloittanut, mietin tässä yksi ilta ääneen miehelleni, että miten ihmeessä sitä osaa sitten kasvattaa lapsensa niin, ettei se eksyisi aikanaan väärille poluille, houkuttimia kun on niin paljon enemmän kuin meidän ollessamme teinejä. Eli pitkälle on asiat murehdittu, juu. =)

Cazze 17+4