Pikaista raporttia töiden ääreltä. Lääkäristä tultu, ja kerrankin oli asiantunteva ja perusteellinen lääkäri! Eli oletettu syyllinen supisteluihin löydettiin. Ilmeisesti kohdussa oleva väliseinä aiheuttaa ennenaikaisia supisteluja, koska kohtu joutuu venymään tavallista enemmän. Kohdunsuu oli oikein napakasti kiinni, kohdunkaulalla oli pituutta yli 5 senttimetriä. Mikäli supistelut alkavat häiritä elämää enemmänkin, niin on mahdollista aloittaa supistusta estävä lääke. Sen ikävänä sivuvaikutuksena on vain sydämen tykytys ja vapisevat kädet, joten en halunnut vielä aloittaa. Eli nyt vain tarkkaillaan, miten supistukset jatkuvat. Kohdunsuulta otettiin myös bakteerinäyte tulehdusten varalta ja annoin myös pissanäytteen. Mikäli olo jatkuu ihan hyvänä, niin seuraava tilannetsekkaus on sitten toukokuun lopussa rakenneultrassa.
Samalla löytyi myös syyllinen minua piinanneille verenvuodoille, istukan reuna on ihan kohdunsuulla, muuten istukka näytti olevan takaseinämässä kiinni. Sitäkin katsotaan sitten tarkemmin rakenneultrassa.
Ja käiveröllä näytti olevan kaikki hyvin, pää pyöri ja voltteja otettiin. On myös kasvanut ihan oikeaoppisesti, lääkäri sai iäksi 17+6.
Eli nyt sitten ei taas murehdita, vaan suunnataan katse sinne toukokuun loppuun. Kyllä me tästä käiverön kanssa selvitään!
Cazze 17+5
torstaina, huhtikuuta 24, 2008
keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008
Supistellen...
Parin viime päivän aikana on supistellut kovasti. Ovat kivuttomia, eli kai vaarattomia, mutta huomenna menen varmuuden vuoksi lääkärille, joka tsekkaa että paikat ovat kunnossa eikä kohdunsuu ole avautunut. Supisteluita oli etenkin eilen, varmaankin reilu kymmenen tuli iltapäivän ja illan aikana. Se kyllä sai taas huolestumaan... Onneksi sydänäänien kuuluminen dopplerilla sitten rauhoittaa heti perään, ettei isompia paniikkeja pääse syntymään.
Kiitos kaikille liikkeiden tuntemisista kertoneille. Minulla liikkeet ovat vieläkin hyvin vaimeita, etten niitä varmuudella uskalla edes sikiön liikkeiksi sanoa. Mutta eivätköhän muutaman viikon päästä ala jo tuntumaan paremmin. Sitten varmaan tuo dopplerkin saisi jäädä rauhaan, kun elonmerkkejä saisi jo muutenkin.
Jotenkin tuo huomenna odottava ultra pelottaa, vaikka tietääkin käiverön sydämen sykkivän. Kai pelkään kuulevani muita huonoja uutisia, kuten että sikiö ei ole viikkoja vastaavassa koossa tai että kohdunsuu on pehmentynyt. Taitaa se sama kylmä tunne mennä lävitseni joka ikinen kerta kun asetun makaamaan hoitopöydälle ja odotan ultraajan ensikommentteja. Suru viime keskenmenossa tuntui niin musertavalta, kun lääkäri sanoi, että "sikiössä ei valitettavasti ole elonmerkkejä". Ja siellä se kellui, elottomana mustavalkoisella ruudulla, pienet nyrkit kasvojen edessä. Silloin tuntui siltä, että edessä avautui vain pohjaton pimeys. Sinne oli vain heittäydyttävä, vaikka olisi halunnut kääntyä takaisin.
Eipäs synkistellä kuitenkaan. Vaikka kirjoitus kyllä kuvaa sitä, kuinka paljon tässä raskaudessa käyn vielä läpi noita menneitä tapahtumia. Joka päivä ne ovat jollakin tavalla läsnä, mutta etenkin aina huolestuessani raskauden etenemisestä. Mutta kaikki tämä huoli lienee sitten hyvää treeniä tulevaisuutta varten, sitä loppueleämän kestävää huolta silmälläpitäen... Ja olenhan minä jo senkin murehtimisen aloittanut, mietin tässä yksi ilta ääneen miehelleni, että miten ihmeessä sitä osaa sitten kasvattaa lapsensa niin, ettei se eksyisi aikanaan väärille poluille, houkuttimia kun on niin paljon enemmän kuin meidän ollessamme teinejä. Eli pitkälle on asiat murehdittu, juu. =)
Cazze 17+4
Kiitos kaikille liikkeiden tuntemisista kertoneille. Minulla liikkeet ovat vieläkin hyvin vaimeita, etten niitä varmuudella uskalla edes sikiön liikkeiksi sanoa. Mutta eivätköhän muutaman viikon päästä ala jo tuntumaan paremmin. Sitten varmaan tuo dopplerkin saisi jäädä rauhaan, kun elonmerkkejä saisi jo muutenkin.
Jotenkin tuo huomenna odottava ultra pelottaa, vaikka tietääkin käiverön sydämen sykkivän. Kai pelkään kuulevani muita huonoja uutisia, kuten että sikiö ei ole viikkoja vastaavassa koossa tai että kohdunsuu on pehmentynyt. Taitaa se sama kylmä tunne mennä lävitseni joka ikinen kerta kun asetun makaamaan hoitopöydälle ja odotan ultraajan ensikommentteja. Suru viime keskenmenossa tuntui niin musertavalta, kun lääkäri sanoi, että "sikiössä ei valitettavasti ole elonmerkkejä". Ja siellä se kellui, elottomana mustavalkoisella ruudulla, pienet nyrkit kasvojen edessä. Silloin tuntui siltä, että edessä avautui vain pohjaton pimeys. Sinne oli vain heittäydyttävä, vaikka olisi halunnut kääntyä takaisin.
Eipäs synkistellä kuitenkaan. Vaikka kirjoitus kyllä kuvaa sitä, kuinka paljon tässä raskaudessa käyn vielä läpi noita menneitä tapahtumia. Joka päivä ne ovat jollakin tavalla läsnä, mutta etenkin aina huolestuessani raskauden etenemisestä. Mutta kaikki tämä huoli lienee sitten hyvää treeniä tulevaisuutta varten, sitä loppueleämän kestävää huolta silmälläpitäen... Ja olenhan minä jo senkin murehtimisen aloittanut, mietin tässä yksi ilta ääneen miehelleni, että miten ihmeessä sitä osaa sitten kasvattaa lapsensa niin, ettei se eksyisi aikanaan väärille poluille, houkuttimia kun on niin paljon enemmän kuin meidän ollessamme teinejä. Eli pitkälle on asiat murehdittu, juu. =)
Cazze 17+4
maanantaina, huhtikuuta 14, 2008
Piinaviikko selätetty!
Parina viime päivänä olen sallinut itselleni uuden tunteen. Ajatuksen siitä, että kenties saankin tulla äidiksi. Olen maannut aamuisin heti herättyäni ja iltaisin ennen unta käsi vatsalla hymyillen: kenties tämä raskaus voisikin kestää loppuun saakka!
Totuus on kuitenkin se, että pääsin kriittisen viikon yli, nyt raskauteni on kestänyt pitemmälle kuin koskaan aikaisemmin!!! Tuhruvuodot ovat olleet kokonaan pois kohta viikon päivät, ja maha tuntuu kasvavan silmissä. Tuon 15+5 päivän ylittäminen oli kai minulle jokin henkinen rajapyykki, sillä positiivisuuteni on selvästi lisääntynyt. Tottahan on, että vielä voi mennä paljonkin pieleen, mutta nyt uskallan jo hivenen suunnitellakin tulevaa. Nyt olen kiitollinen jokaikisestä päivästä, joka on saatu kuljettua ohi. Pitäisi kai hankkia aamukampa, jotta saisin konkreettisesti seurata päivien kulkua.
Olen tuntenut jo jonkin aikaa pienen pieniä hipaisuja vatsassani etenkin iltaisin nukkumaan mennessä, päivisin liikkeellä ollessani en niitä vielä tunnista. Nyt liikkeet ovat vielä todella hentoja, hädintuskin niitä muusta suolitoiminnan kuplimisesta erottaa.... Nyt odotankin malttamattomana, että käiverön lihaksisto kehittyisi niin, että nuo liikkeet tuntuisivat pitkin päivää. Ja etenkin sitä, että mieskin tuntisi liikkeet vatsan läpi. Miten teillä muilla odottaneilla on ollut, millä viikoilla mies on päässyt seuraamaan muksahduksia?
Kumpuni alkaa olla jo selvästi vauvamaha, pelkän syömisen piikkiin sitä ei voisi enää laittaa. Kun tänään kahden viikon poissaolon jälkeen menin töihin, sain osakseni paljon pitkiä silmäyksiä. Yksi työtoverini asiasta jo kysyikin, joten varmaankin kaikki pian tietävät. Muutama kohdalleni suunniteltu projekti kyllä menee nyt totaalisesti myttyyn äitiysloman vuoksi, mutta so what. Tämä sisälläni kasvava pikkuinen on nyt ykkössijalla ihan kaikessa.
Cazze 16+2
Totuus on kuitenkin se, että pääsin kriittisen viikon yli, nyt raskauteni on kestänyt pitemmälle kuin koskaan aikaisemmin!!! Tuhruvuodot ovat olleet kokonaan pois kohta viikon päivät, ja maha tuntuu kasvavan silmissä. Tuon 15+5 päivän ylittäminen oli kai minulle jokin henkinen rajapyykki, sillä positiivisuuteni on selvästi lisääntynyt. Tottahan on, että vielä voi mennä paljonkin pieleen, mutta nyt uskallan jo hivenen suunnitellakin tulevaa. Nyt olen kiitollinen jokaikisestä päivästä, joka on saatu kuljettua ohi. Pitäisi kai hankkia aamukampa, jotta saisin konkreettisesti seurata päivien kulkua.
Olen tuntenut jo jonkin aikaa pienen pieniä hipaisuja vatsassani etenkin iltaisin nukkumaan mennessä, päivisin liikkeellä ollessani en niitä vielä tunnista. Nyt liikkeet ovat vielä todella hentoja, hädintuskin niitä muusta suolitoiminnan kuplimisesta erottaa.... Nyt odotankin malttamattomana, että käiverön lihaksisto kehittyisi niin, että nuo liikkeet tuntuisivat pitkin päivää. Ja etenkin sitä, että mieskin tuntisi liikkeet vatsan läpi. Miten teillä muilla odottaneilla on ollut, millä viikoilla mies on päässyt seuraamaan muksahduksia?
Kumpuni alkaa olla jo selvästi vauvamaha, pelkän syömisen piikkiin sitä ei voisi enää laittaa. Kun tänään kahden viikon poissaolon jälkeen menin töihin, sain osakseni paljon pitkiä silmäyksiä. Yksi työtoverini asiasta jo kysyikin, joten varmaankin kaikki pian tietävät. Muutama kohdalleni suunniteltu projekti kyllä menee nyt totaalisesti myttyyn äitiysloman vuoksi, mutta so what. Tämä sisälläni kasvava pikkuinen on nyt ykkössijalla ihan kaikessa.
Cazze 16+2
torstaina, huhtikuuta 03, 2008
Viikkoja keräilemään
Lääkärissä käyty. Tärkein uutinen oli se, että kohdunsuu oli erittäin napakasti kiinni! Vuotoa oli nyt tutkimushetkelläkin, lääkäri katsoi vauskin vointia ultrallakin. Mitään syytä vuodolle ei kuitenkaan löytynyt, hematoomaa ei kohdussa tai istukan läheisyydessä näkynyt. Lääkäri arveli, että minun vuotoni olisi muualta limakalvoilta.
Eli mysteeriksi tuo vuoto nyt sitten näyttää jäävän, mutta nyt on tärkeintä se, että ainakin nyt kaikki näytti olevan kunnossa. Määrättiin kuitenkin vielä kaksi päivää sairaslomaa, jotta ottaisin vielä rennosti, sitten minulla alkaakin viikon hiihtoloma, niin voin jatkaa samalla linjalla. Olen jo miettinyt, että olenko turhankin pelokas, mutta ehkäpä pelko on sallittua. Nyt minun on kuitenkin tuo tuhruttelu kestettävä ja uskottava, että on normaalia. Ensi viikon torstain haluan etenkin ohittaa hyvillä mielin murehtimatta.
Kävin ystäväni kanssa lounaalla, tuntui hyvältä purkaa ulos kaikkia pelkoja kuten toiveitakin. Hänellä on 1-vuotias suloinen poika, ja hän on ollut tukipylvääni raskauden alkumetreiltä saakka. Vaikka lapsettomana olen kokenut monesti tippuneeni lapsiperheiden jutusteluiden ulkopuolelle, niin nyt oikein imen kaikkea tietoa nukkumisista ja ruokailuista vauvan kehitykseen. Tuntuu että olen ihan untamo kaikkien niiden asioiden keskellä. Ehkäpä nyt on pikku hiljaa alettava valmistautumaan mahdollisesti 25 viikon päässä odottavaan muutokseen....
Cazze 14+5
Eli mysteeriksi tuo vuoto nyt sitten näyttää jäävän, mutta nyt on tärkeintä se, että ainakin nyt kaikki näytti olevan kunnossa. Määrättiin kuitenkin vielä kaksi päivää sairaslomaa, jotta ottaisin vielä rennosti, sitten minulla alkaakin viikon hiihtoloma, niin voin jatkaa samalla linjalla. Olen jo miettinyt, että olenko turhankin pelokas, mutta ehkäpä pelko on sallittua. Nyt minun on kuitenkin tuo tuhruttelu kestettävä ja uskottava, että on normaalia. Ensi viikon torstain haluan etenkin ohittaa hyvillä mielin murehtimatta.
Kävin ystäväni kanssa lounaalla, tuntui hyvältä purkaa ulos kaikkia pelkoja kuten toiveitakin. Hänellä on 1-vuotias suloinen poika, ja hän on ollut tukipylvääni raskauden alkumetreiltä saakka. Vaikka lapsettomana olen kokenut monesti tippuneeni lapsiperheiden jutusteluiden ulkopuolelle, niin nyt oikein imen kaikkea tietoa nukkumisista ja ruokailuista vauvan kehitykseen. Tuntuu että olen ihan untamo kaikkien niiden asioiden keskellä. Ehkäpä nyt on pikku hiljaa alettava valmistautumaan mahdollisesti 25 viikon päässä odottavaan muutokseen....
Cazze 14+5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
