(T)ulostus toimii taas...

Niinhän siinä sitten kävi, että samaisena iltana kun tuon kirjoitin ja lähdin illalla jumppaan, niin typyn tulostin oli pyörähtänyt käyntiin... =) Kun tulin kotiin, odotti kodinhoitohuoneen lattialla läjä sekä tytön että miehen vaatteita, eivät olleet vielä kakkasouvilta ehtineet laittamaan koneeseen. Oli myös mies joutunut vaihtamaan omat vaatteensa, eli lähetys oli ollut melkoinen! Mutta ei päässyt äitikään kauaa ilakoimaan omaa tuuriaan, sillä kun otin nyytin syliin, niin samalla typy alkoi keskittyneesti ähertämään myös äidille omaa pakettia... Sai sitten seuraa isän ja tytön vaatteet pyykkikoneeseen. Neuvolassakin käytiin ja typy painoi jo komiat 6640 grammaa! Eli hyvin riittää rintamaito, ei tarvitse sitäkään miettiä. Painossa mennään jo yläkäyrillä, jossakin siellä +20 luvuissa. Kysyin, että tarvitseeko minun olla huolissaan, niin ei kuulemma, rintaruokitulla lapsella saa yläkäyrillä luvut mennäkin. Jostakin syystä minua on kuitenkin korventaneet muutamat kommentit joita olemme saaneet. Pari tahoa kun on käyttänyt tytön nähdessään adjektiivia "lihava". Tiedän, että sanojat eivät ole tarkoittaneet pahaa, mutta jotenkin tuo sana on minusta niin negatiivinen, että se on hieman loukannut. Minun mielestä vauvojen kuuluukin olla suloisia palleroita ja pulleroita, ei kai niitä lihaviksi sanota? Tietenkin jos tyttö olisi oikeasti ylipainoinen, niin tekisimme asialle jotakin, mutta kun niin ei ole. Toivon oikeasti, että nuo ulkonäköpaineet pysyisivät poissa tytön elämästä vielä useita vuosia, ja toivottavasti niitä ei tarvitse pohtia edes teini-iässäkään. Uskon ja toivon, että sekä minun että miehen elämäntavat (terveellinen ravinto ja liikunta) tulisivat luonnostaan myös tytölle elämäntavoiksi. Ja oikeasti toivon, että tuo anorektisuuden ihannointi alkaisi mennä ohi, ja tytön ollessa teini-iässä ei kukkakeppimäisyys olisi enää in. Ja jos olisikin, niin olisimme onnistuneet kasvattamaan terveen itsetunnon omaavan tytön. Huoh - mietinkö taas liian kauas? Olen arastellut laittaa blogiin tytön kuvia, mutta pitäähän minun esitellä tuo meidän suloinen pyöreäposkinen tonttu. Jos joku minut näistä kuvista tunnistaa, niin huuda hep! Eipäs sitä täällä niin kamalan salaisia asioita ole kirjoittanut, mutta välillä kipeän henkilökohtaisia kuitenkin. Mutta nyt siis hyvän joulun toivotus kaikille blogin lukijoille meidän pikku-piikalta sekä äidiltä! *kuva poistettu myöhemmin*

Kolmen kuukauden etapilla

Eilen heijasin rauhoittavasti tavaratalossa ollessani ostoskärryä.... Jossa ei edes ollut vauvaa. Enpäs olisi asiaa edes itse huomannut, ellei äitini olisi asiasta huomauttanut. Puolustuksekseni sanottakoon, että toisessa kädessä minulla oli matkarattaat, jossa typy nukkui kaukalossa. Noh, samallahan sitä nyt rauhoittelee niitä kärryissä olevia joulukoristeita ja maitopurkkejakin...

Nyt meneillään on iltapäivän harvinainen hetki, tyttö nukkuu vaunuissaan oikein levollisesti, eikä ole vaatinut tavanomaista heijausta. Ja niinpä minäkin kerkesin päivittämään kuulumisia. Tänään typy onkin kokonaiset 3 kuukautta vanha!

Ja mitäpä meidän neiti osaa/tekee tällä hetkellä:
- Hymyilee (tämä ilme sulattaa kenet vaan)
- Jokeltaa ujosti (ei mikään suupaltti-neiti siis vielä ainakaan)
- Kiljaisee silloin tällöin kuin kokeeksi (ja säikyttää yhtä usein äitinsäkin)
- Kuolaa (puhkeavia hampaita ei silti havaittu)
- Yrittää tunkea nyrkkinsä suuhun kokonaan. (Vielä ei ole onnistunut, mutta sinnikkäät yritykset jatkuvat.)
- Ihmettelee varpaitaan, joita hänelle olen näyttänyt (ei nuo voi minun olla- vie äiti ne heti pois)
- On äidin kulta. Isän syli ei oikein iltaisin enää kelpaa. Ja äidin sydänhän on pakahtua ylpeydestä, mutta samalla harmittaa miehen puolesta.
- Inhoaa äidin vasenta tissiä. (Ihan oikeasti, en tajua mikä tuossa vasemmassa tississä on niin kamalaa. Kyllä ne peilistä katsoen ihan samalta näyttää). Tämän vuoksi on äiti joutunut jopa pumppaamaan välillä vasemman tissin tyhjäksi kun neidille ei ole kelvannut kuin oikea.
- Tykkää katsella lehtiä yhdessä isän kanssa. Esimerkiksi eilen molemmat tutkivat hyvin pitkään pystykorvayhdistyksen lehteä. No, olihan siinä hassuja eläimiä isäntineen...
- On kakkalakossa. (Viimeksi havaittu niskakakka viikko sitten keskiviikkona. Äiti ja isä odottaakin nyt kauhulla, että seuraava kakka ei olekaan enää pelkkä niskakakka vaan ihan päähän-asti-kakka)
- Jaksaa kannatella päätään jo todella pitkään (jaksaa seurata jo pari Salkkareiden dialogia. -Ja äiti miettii jo nyt, saako tyttö vääriä vaikutteita televisiosta).
- Syö pelkää äidinmaitoa. Työvoitto! Korvikkeet saavat vanhentua rauhassa kaapissa.

Pian meillä toivottavasti:
- Tartutaan jo leluihin. Nyt kyllä katselee ja huitoo käsillään, mutta ei aktiivista tarttumisyritystä
- Nauretaan ääneen. Muutama vaimea "he he" kuultu. Mutta ei sitä nyt vielä voinut varmasti nauruksi tunnistaa. Typy taitaa olla hyvin pidättyväistä sorttia.
- Nukahdettaisiin ilman tissiä. Tällä hetkellä on iltaisin parinkin tunnin imetysmaraton, ei suostu nukahtamaan mihinkään muualle.
- Huolittaisiin tutti. Edelliseen kirjoitukseen liittyen, äidin tissit tarttisi lomaa.
- Nukuttaisiin pinnasängyssä. (Kyllä me vielä jokin jippo tuohon keksitään)
- Nukuttaisiin useampi tunti putkeen. Edelleenkin yöllä syödään n. 2-3 tunnin välein. (Mutta aamulla nukutaankin ruhtinaallisesti 9-10 saakka, eli hyvin jaksetaan!)
- On kakattu. Ei kai tätä tarvitse edes perustella.

Huomenna lääkärineuvola, sitten nähdään minkä kokoinen typy meidän maailmaamme tällä hetkellä paneekaan mullin mallin.