Optimistisuutta opiskelemassa

perjantain käynnillä keskussairaalan naistentautien poliklinikalla ei selvinnyt juurikaan mitään. Niin se vain taitaa olla, että minun kohdalle osuu kaikki alalle opettelevat, tällä kertaa oli kyseessä erikoistuva lääkäri. Mutta ehkäpä tämä vuoto onkin sellaista, ettei siitä juuri mitään kummempaa saa selville.

Sillä hetkellä ei vuotoa näkynyt yhtään, ja ultralla katsottaessa kaikki näytti olevan oikein hyvin. Näki myös kohdussani toisen pienen ontelon, eli kai minulla ainakin osittainen väliseinä on. Lääkäri sanoi kuitenkin, että näyttäisi siltä, että istukka on kiinnittynyt kuitenkin vastakkaiselle puolelle kuin missä väliseinä on, mutta ilmeisesti sitä istukan sijaintia ei oikein voi vielä arvioida.

Käiverö on kai jo hermostunut jatkuvista urkkijoista, nytkin tuntui, että se oikein sohi nyrkeillään sitä ultralaitetta kohti. Ja touhuahan se oli täynnä jälleen. Lääkäri sai pää-perämitaksi 13+1, vaikka piti olla menossa 13+6, mutta sanoikin, että oli sen verran kippurassa, ettei tulos ole oikein luotettava. Eli päätin olla panikoimatta siitä sen enempää.

Vuodoista lääkäri sanoi ettei kannata huolestua. Sitä voi tulla kuulemma niin istukasta kuin kohdunsuulta, mutta näinkin pieninä määrinä on vaaratonta. Ymmärsi kyllä pelkoni, kun kerroin että edellistä keskenmenoa edelsi myös tuhruttelua. Nyt olen sitten yrittänyt opetella optimistisuutta. Vaikka nyt parina päivänä on pientä tuhrua ollutkin, niin en ole niistä nyt sen enempää pillastunut, sillä dopplerilla kuuluu terhakkaat sydänäänet. Tuo laite on kyllä meille korvaamaton, olisin varmaan rampannut muutoin päivystyksessä koko ajan. Mutta mikäli vuodot vielä jatkuvat pitkään, niin tilaan sen ajan yksityiselle.

Eilen oli taas tasaviikkojen juhlaa, 14 viikkoa olisi nyt kasassa. Juuri tuossa miehen kanssa tutkimme Kelan sivuja, ja laskimme, että minulla olisi äitiyslomalle jäänti viimeistään 23. elokuuta. Kun siihen eteen lisäisi vielä kesäloman, niin voisin jäädä töistä pois jo heinäkuun puolessa välissä. Töitä olisi siis jäljellä enää 3,5 kuukautta. Aika hurjan ihanalta ajatus ainakin tuntuu!

Töissä olen kertonut pomolleni, hänen lisäkseen tietää kaksi työkaveria. Kaikki ovat luvanneet olla asiaa kuuluttamatta, mutta enpä tuota taida enää pystyä kovin kauaa peittelemään. Jotenkin tuo 16 viikon raja kummittelee kuitenkin koko ajan taka-alalla, vaikka yritänkin opetella sitä optimistisuutta. Tämä raskaus on nyt täysin eri kuin aikaisempi, se minun pitäisi muistaa. Kiitos muuten kommenteista, olikohan se Elina joka totesi, että "tämän lapsen on tarkoitus tulla maailmaan". Se tuntui todella hyvältä, ja siihen minäkin haluan nyt uskoa.

Cazze 14+1