perjantaina, tammikuuta 30, 2009

Wanted: nukkumatti!

Minusta tuntuu, että minulla on maailman ainoa vauva, joka ei nuku öitään kunnolla. Välillä tulee kyllä oikea huono äiti -fiilis, kun kuulee kuinka hyvin muilla vauvallisilla yöt jo menevät. Moni samanikäinen nukkuu jo yöt läpeensä, osalla on tehnyt sitä jo ihan vastasyntyneestä. Ja minä mietin aina näitä tarinoita kuullessani, että mitä ihmettä minä teen väärin.

Tällä hetkellä meidän unelmayö on sellainen, että tyttö nukkuu 3-4 tuntia, ja herää sitten syömään. Osa päivittelee jo tuota meidän unelmayötäkin. Noin hyviä öitä on kuitenkin nykyään todella harvoin. Viime viikkojen aikana kun tytöllä on ollut useita sellaisia öitä, että heräilee todella tiheään, noin tunnin välein. Herää yleensä ähisemään, eikä uni tule uudestaan kuin tissille nostamalla. Välillä on heräämisen syyksi osoittautunut pulautus, välillä ilmavaivat. Välillä ei kumpikaan.

Ja kierre on valmis kun nostan tytön rinnalle; nukahtaa kyllä pian, mutta herää myös uudelleen pian. Kunpa joku vain keksisi meille jonkin muun keinon nukuttaa tytön yöllä uudelleen. Olen silitellyt, kanniskellut, hyräillyt, nukuttanut vaunuihin, pinnasänkyyn, yrittänyt saada tuttia suuhun... Mikään muu ei tepsi kuin tissi. Mies on ajettu ajat sitten nukkumaan yläkertaan, että jaksaisi aamulla herätä töihin.

Täytyyhän tuolla tytöllä olla jo aikamoiset univelatkin, kun päivisinkään ei pitkiä unia nuku. Joinakin päivinä on saldoksi voinut tulla vain noin kahdet noin puolen tunnin unet... Siinä on kotitöiden teko ollut kortilla. Näinä vähäunisina päivinä tyttö herää jopa vaunulenkillä katselemaan maisemia, kun yleensä nukkua posottaa tyytyväisenä. Ja silti hymyjä riittää äidille ja isälle! - Ihan ihmeellinen typy.

Neuvolaankin olin asiasta yhteydessä, ja ensin kokeiltiin maidotonta dieettiä - tytön punaisena helottavana posket kun voivat terveydenhoitajan mukaan viitata allergiaan. Viikon päivät kun olin maidottomalla ollut ja levottomat yöt vain jatkuivat, varattiin meille jo neuvolalääkärin kanssa tapaaminen. Lääkäri totesi, että terveen ja jäntevän oloinen tyttö. Lääkäri ei usko kyseessä olevan maitoallergian, koska tytön iho on muuten hyvässä kunnossa. Uskoikin pulautteluiden korventyavan tyttöä öisin, ja siihen määräsi gavisconia aina puolen tunnin päästä syötöstä.

Määräsi typyn kuitenkin varmuudeksi verikokeeseen allergioiden katsomiseksi (- vaikka verikokeen tulos antaakin kuulemma vain suuntia.). Siinä olikin sitten neuvolalääkäripäivälle karmea päätös: Ensin ei meinannut löytyä suonta millään, ja kun viimein löytyi, niin verta ei meinannut tulla putkeen riittävällä paineella ja neulaa piti sorkkia ja pyöritellä vaikka kuinka kauan. Siinä minäkin nielin kyyneleitä, kun ensiksi niin valloittavasti labrahoitajalle hymyillyt tyttö puhkesi sydäntäsärkyvään itkuun.

Ja me jatkamme edelleenkin täysimetyksellä. Lääkärin mukaan ei kannata alkaa vielä maistattamaan mitään makuja, kun kerran tyttö hyvin rintamaidolla kasvaa. Toisaalta olin hieman pettynytkin, sillä olimme jo hieman odottaneet, että pääsisimme antamaan tytölle maistiaisia perunasta, porkkanasta ja hedelmäsoseista. Toisaalta tuntuu hyvältä, että maitoa riittää.

Lääkäri oli myös hieman epäileväinen, että ovatko imettävän äidin ruokien karsimiset hyvästä, ja neuvoikin kokeilemaan viljatonta ruokavaliota vasta muutaman viikon päästä kun verikokeiden tulokset ovat tulleet. Olen nyt jatkanut vielä maidotonta, kun noita soijatuotteita on kaapissa vielä riittänyt.

Aika neuvoton olo on tämän tilanteen kanssa kaikkinensa. Tyttö on nyt muutenkin sellaisessa vaativassa vaiheessa, että iltaisin ei kelpaa kuin äidin syli. Vieraat eivät kelpaa ollenkaan, koska on alkanut vierastamaan. Isän sylissä kyllä voidaan olla, jos äiti on näköetäisyydellä. En tiennyt olisko pitänyt nauraa vai itkeä, kun isä tuli jopa löylyhuoneeseen näyttämään ikäväänsä itkevälle tytölle, että täällä se äiti on, ei se ole joutunut hukkaan. Ja tytön naama levisi samassa aurinkoiseen hymyyn. On se kuitenkin niin ihana - valvoo tai ei.

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi harmi noita teidän vähäisiä unia... toivottavasti saatte pian unirytmit kuntoon. No, multa ei ainakaan mitään vinkkejä heru kun ei ole pahemmin kokemusta asiasta. :)

Ja voi mä niin teidän että kun joskus omaa lasta piikitellään tai muuta niin mä itkeä vollotan varmaan enemmän ku lapsi itse...

Ihanaa että välillä aina jaksat päivittää blogiasi, näitä kuulumisia on mukava lukea. :)

Anonyymi kirjoitti...

Täältä löytyy myös yksi, jolla ei vauva nuku. Ukkeli on nyt 7,5kk ja nukkunut huonoja öitä 3kk iästä lähtien. Kyllä väsyttää niin äitiä kuin poikaakin. Meilläkin mies on siirtynyt sohvalle nukkumaan, jotta jaksaa töihin raahautua aamutuimaan. Vinkkejä en minäkään osaa antaa, koska sellaisten tarpeessa taidan olla itsekin. Parina viime yönä olen kokeillut sellaista, että siirsin pojan sängyn meidän huoneen vaatekaappiin, liukuovien taakse, joka on siis tooosi iso. Ovet ovat siis kyllä auki sieltä täältä, jotta happi kulkee. Siellä on pimeämpää ja hiljaisempaa kuin meidän huoneessa, siksi kokeilin tätä ratkaisua. Kahdesta kokeillusta yöstä, toisen nukkui melko hyvin, toisen normaaliin tapaansa eli huonosti. Ajattelin vielä muutaman yön kokeilla tätä keinoa ja jos nukkuu jatkossa hyvin siellä, saapi sänky jäädä sinne tästä eteenpäin, kunnes sitten siirrän hänet omaan huoneeseensa.

Mies sanoi juuri, että sitten kun poika nukkuu ensimmäisen täyden yönsä, hän korkkaa samppanjapullon.Taidanpa minäkin ottaa huikan siitä pullosta:)

Voimia ja jaksamista valvomisen kanssa, tiedän täysin mistä puhut:)

Hiipu kirjoitti...

Jaksamista!

Ekan vauvan kanssa yritin kaikkeni, että unet paranisivat. Kokeilin imetysdietit ja muut. Ei auttanut. Eka "kokonainen" yö eli herääminen vasta joskus aamuyön puolella kolmen-neljän maita oli yhdeksän kuukauden iässä. Ja sekin oli vain yksittäinen yö. Jossain vaiheessa ekan vuoden jälkeen ne unet sitten paranivat.

Tän toisen kanssa en ole salapoliisiksi ryhtynyt, vaikka sekin heräilee monen monta kertaa. Koitetaan öisin päästä mahdollisimman vähällä vaivalla, jotta kaikki nukkuisivat edes joten kuten.

Mä nukun vauvan kanssa parisängyssä ja kun vauva käy levottomaksi, saatan antaa tuttia, jos edellisestä syömisestä on tosi vähän aikaa. Jos ei kelpaa, niin sitten vain tissi suuhun ja unta kaaliin. Tää on meillä saanut aikaan sen, että jaksan päivisin ihan kohtalaisen hyvin, vaikka hyvänäkin yönä herään monen monta kertaa, en aina kestä laskuissa mukana.

Koitan sinnitellä ja jaksaa tän ekan vuoden niin ja luottaa, että kunhan vauva kasvaa, niin heräilyt loppuu itsestään. Se on vielä niin pieni ja nukkuminenkin on eroa äidistä ja se voi pientä pelottaa. Sitten kun saa rinnan suuhun, tulee tuttu ja turvallinen olo ja voi jatkaa unia taas jonkun ajan päästä.

Anonyymi kirjoitti...

paljon voimia, meilläkin heräillään ja olo on välillä aika sumuinen. tosikoinen tulee jo 11 kk ja heräilee jotain tunnin tai kahden välein läpi yön. tämä pieni on muutenkin kiinni äidissä kuin apinavauva, ollut vauvasta saakka, ja yölläkin sitten tietenkin. yritän kovasti ajatella miten nopeasti tämä vaihe on ohi. toivon! ja vielä, blogiasi on kiva seurata :)! tuhannesti onnea pikkuisestanne!

Sanna kirjoitti...

Jaksuja uni"taisteluun". Voit kyllä ihan hyvin antaa pikku maistiaisia perunasta, porkkanasta jne. Vaikka hyvin kasvaakin äiskän maidolla. Ei pikkuiset makuannokset siihen vaikuta ja hissukseen kun maistelee niin mahdolliset reaktiotkin on helppo nähdä. Voihan se olla, että vauva kaipaa jotain tuhdimpaa siihen maidon rinnalle että jaksaisi yön nukkua tai sitten on muuten vain menossa kausi jolloin heräilee.

Anonyymi kirjoitti...

Ei meillä ainakaan unet parantuneet kiinteiden aloituksen myötä. Omaan blogiini sain tuolloin kommentteja joissa tuumattiin ihan samaa. Jatka ihmeessä pelkällä maidolla jos kerran pystyt, on meinaan väsyneenäkin paljon helpompaa antaa pelkkää tissiä kuin pelata soserallin kanssa..

Jos vauva heräilee siihen, että säpsähtelee tai huitoo, kokeile kapaloa. Meillä auttoi jossain vaiheessa tuomaan turvallisuudentunnetta.

Anonyymi kirjoitti...

Tutulla oli sama ongelma ja niillä auttoi sellainen unipussi siihen että vauva alkoi nukkua. Meillä aikoinaan vanhempi kitisi järeän ruoan perään ja alkoi nukkua vasta sitten kunnolla, ikää oli silloin 5kk. meidän nuorempi taas osoittautui allergiseksi ja kun jätin kalan, kauran, teen, suklaan ja kananmunan pois niin rauhoittui. 8kk tehtiin vasta testi ja sen mukaan on allerginen munalle. meillä muutenn kans punoitti posket ja kun siirryin munattomalle niin ihokin parani.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä poika tayttää pian vuoden ja edelleen sitä kokonaista yötä odotellaan! Poika on ollut huono nukkumaan aina, mutta yöt olivat todella levottomia siinä kiivaimpana kehittymisvaiheessa 7-9 kk iässä. Vasta imetyksen lopettaminen kuukausi sitten paransi yötä sen verran, että enää herätään 2-3 kertaa ja suostuu nukkumaan omassa sängyssään. Meidän mielestä meillä nukutaan nyt hyvin kun verrataan siihen että ennen herättiin säännöllisesti puolen tunnin välein hyssyttelemään jopa puoleksi tunniksi! Meillä mentiin siitä mistä oli helpointa eli tissi suuhun ja lapsi viereen nukkumaan. Unikoulusta on ollut apua vasta yösyömisen lopettamisen jälkeen. Voimia ja hyvää yötä teille! Toivottaa Piipa

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on 7kk poika, joka on nukkunut ainakin kaksi kuukautta jo 10-12h yössä ja kolmet päiväunet päivisin (kahdet pidemmät ja yhdet lyhyet). En lukenut kaikkia kommentteja kokonaan, mutta ajattelin kirjoittaa meidän kokemuksista, jos niistä saa edes jotain uutta näkökulmaa omaan pohdintaan.

Poikamme on siis syntynyt keskosena 7 vkoa etuajassa ja oli syntyessään 1880 g. Häntä ruokittiin alusta minun maitoni lisäksi luovutetulla äidinmaidolla ja noin 3 viikon iässä lisämaidoksi otettiin jo korvike. Itse sain hätäsektion seurauksena sairaalabakteerin ja kuivuin pahasti, joten maidontuotantoni loppui noin kuukauden iässä kokonaan. Vaihtoehtoja ei jäänyt ja potra poika on kasvanut siis korvikkella. Häntä ruokittiin kolmeen kiloon asti kolmen tunnin välein ympärivuorokaudet ja kun tästä "pakkoruokinnasta" päästiin, oli rytmi vahvana vauvallakin. Aikaisessa vaiheessa olemme myös siirtyneet velleihin, siitä mietoihin soseisiin ja puuroihin, kaikki ennen ns. suositus ikiä, mutta aina lääkärin luvalla. Pikkuhiljaa yösyömiset väheni vaikka päivällä mennään edelleen melkein sitä 3-4 tunnin väliä.

Meillä nukutaan myös omassa huoneessa. Toki lapsi ei missään vaiheessa ole varsinaisesti vierihoidossa ollutkaan, mutta kotonakin huomattiin nopeasti erilliset nukkumatilat paremmaksi vaihtoehdoksi meille. Aluksi poika nukkui kehdossa oman sänkymme vieressä, koska kotimme remontti oli vielä kesken. Itse en saanut juurikaan nukuttua syöttövälejäkään ja kokeilun kautta huomattiin pojankin uni levollisemmaksi kun kukaan ei pyöri lähietäisyydellä ja vauva siis siirtyi omaan huoneeseensa.

Työkaverillani on viikon vanhempi poika, jonka uni on myös hyvin katkonaista (herätykset jopa tunnin välein). Kertoilin tietenkin myös meidän menostamme ja seuraavana päivänä hän kertoikin, että heillä oli myös kokeiltu korviketta lisäateriana ennen nukkumaanmenoa ja omaa sänkyä, ja unet oli olleet 6h. Ikää lapsilla oli tällöin noin 5,5 kk. Seuraava yö oli taas ollut vähän huonompi, mutta pidemmällä aikavälillä unet olivat parantuneet.

Tiedän että ruokinta ja uniasiat voivat olla meille äideille herkkiä aiheita, eikä tarkoitukseni oli uhmata kenenkään periaatteita saati loukata. Itse kannan puhdasta omatuntoa ja katselen hyvillä mielin taivaltemme taaksepäin, vaikka esim. korvikeruokintaa tai valintojamme on toisinaan ulkopuolisten osalta paheksuttukin.

Mutta tässäpä yhdenlainen tarina, tsemppiä ja jaksamista kaikille yökukkujille! :) -Hanna

Anonyymi kirjoitti...

Olen vahvasti siinä käsityksessä, että pikemminkin on erittäin epätavallista, että täysimetyksellä olevat vauvat nukkuisivat yöt läpeensä. Äidinmaito sulaa niin helposti (ja on juuri siksi parasta ravintoa vauvalle), ettei se pidä, eikä sen ole tarkoituskaan pitää nälkää kymmentä tuntia. Mitään takeita ei tosin siitäkään ole, että kiinteiden aloittaminen tai korvike iltaisin parantaisi unia.

Itse en näe sitä, että pieni vauva nukkuisi yöt heräämättä, edes mitenkään tavoiteltavana. Minusta se ei vaan tunnu luonnolliselta. Sen sijaan pidän tärkeänä sitä, miten äiti (tai isä, useimmiten kai imetyksen takia äiti) yöheräilyt jaksaa. Meillä ratkaisuksi muodostui hyvin varhaisessa vaiheessa perhepeti. Vauva nukkui välissämme ja kun hän yöllä heräsi, imetys sujui vaivattomasti ilman ylimääräisiä nousemisia ja jopa niin, että itse nukahdin uudelleen kesken imetyksen. Näin jaksoin varsin hyvin tiheätkin yöimetykset. Enkä edes aamulla muistanut, kuinka monta kertaa olin yön aikana imettänyt. Sellaisessa käsityksessä kuitenkin olin, että yleensä parin-kolmen tunnin välein. Neljää tuntia en muista putkeen nukkuneeni ennen lapsen puolivuotispäivää. Ja edelleen lapsi reilun vuoden ikäisenä nukkuu perhepedissä ja useimpina öinä syö kerran-pari (ei tosin aina), mutta se menee samalla tavalla huomaamatta kuin vauvanakin, eikä pahemmin häiritse uniani.

Toki sitä voi lähteä kokeilemaan unikouluja, kiinteiden aloitusta ja mitä näitä nyt kaikkea onkaan. Kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee. Itse koen päässeemme erittäin helpolla, kun taas monet omassa sängyssä vauvaa nukuttaneet ovat kauhistelleet yöimetyksiemme määrää ja jaksamistani.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä täysimetetty lapsi nukkui jo ristiäisten aikaan 5-6tunnin yöunia. Puolivuotiaasta hän on nukkunut ilta yhdeksästä aamu seitsemään ja edelleen on siis rintamaitoa saanut. Tosin muuta ruokaa menee myös. Eli ei se maidon laatu, onko purkista vaiko rinnasta, mitään muuta. Ei ainakaan meidän kokemuksen mukaan koskapa hyvin nukkuu...

Anonyymi kirjoitti...

Voi, tutulta kuulostaa. Tiedän, että tuo on erittäin raskasta ja varmasti kaikkia kikkoja olette jo kokeilleet. Meidän yksivuotiaamme nukkuu välillä jo täysiä öitä ja sitten jokin alkaa taas häiritsemään ja palataan hyvinkin katkonaisiin öihin.

Yritä pitää mielessä, että harvinaisempia ovat ne vauvat, jotka nukkuvat todella hyvin. Kyllä näiden uniongelmien parissa painivat todella monet. Et missään nimessä ole siis ainoa äiti, jonka vauva ei nuku. Kannattaa lukaista Elizabeth Pantleyn kirja: Pehmeä matka höyhensaarille. Sieltä voit löytää vinkkejä nukutukseen tai ainakin lohtua siihen, että missään nimessä vauvasi ei ole poikkeuksellisen huonosti nukkuva.

Ihan hirmu raskastahan se yöheräily on ja vaikeuttaa helposti henkistä jaksamista. Toivottavasti sinulla on tukiverkkoja lähellä, jotka autavat jaksamaan. Ethän vain soimaa itseäsi, sillä sinussa ei ole vikaa vaikka vauva huonosti nukkuisikin. Sinä teet varmasti kaiken oikein.
Tsemppiä!

p.s perhepetiä minäkin suosittelen. Jos pelkäät, että siirtyminen omaan sänkyyn olisi myöhemmin erityisen vaikeaa, niin meille tuo siirtymävaihe ei ainakaan suurta ongelmaa aiheuttanut.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä niitä huonounisia vauvoja on paljon! Meillä neiti ei nukkunut ekaan puoleen vuoteen juuri ollenkaan: yöt tosi katkonaisia ja päivällä nukkui vain vaunuissa kun tein lenkkejä (itse olin ihan poikki ja kotityöt jäi...). Olin ihan zombi kun unta ei saanut juuri ollenkaan itse. 6 kk vaiheessa otettiin sitten unikoulu käyttöön ja alkoi helpottaa:-)

Anonyymi kirjoitti...

Voi kun harmi kuulla, että tyttö on nukkuu pätkissä olipa vuorokaudenaika mikä tahansa. Meidän tyttö oli samanlainen.

Jokaiselle lapsella toimii omat jutut, mutta tässä meidän kokemukset:
- pikkuvauvana ei päivä/yörytmiä ollut, nukuttiin vähän ja saatettiin kukkua hereillä vaikka kuinka pitkään oli sitten päivä tai yö
- 3-6kk herättiin 1-3tunnin välein, päivisin nukuttiin max.45min x 2
-4,5kk:n iästä lähtien nukutettiin aina omaan sänkyyn, mutta siirtyi perhepetiin puolen yön jälkeen
- tyttö nukahti ainoastaan selälleen tiukasti peittoon käärittynä, niin ettei voinut huitoa käsillään eikä potkia jaloillaan (tätä moni piti/pitää julmana, mutta tyttöämme se auttoi rauhoittumaan)
- kiinteitä aloitettiin varovaisesti 5,5kk:n iästä
- 6,5kk:n iässä söi hirmuisesti sekä tissiä että soseita ja siirrettiin nukkumaan omaan huoneeseen. Aloitimme tohkeissamme ja tiukkana unikoulun, mutta se loppui lyhyeen, sillä ensimmäisen yön jälkeen tyttö nukkui klo 20-06, vain kerran pari saattoi kaivata tutin etsijää.
- 6,5kk:n iässä alkoi nukkua säännöllisiä ja pitkiä (!) päiväunia, nukkui siis vuorokaudessa yhteensä noin 6h enemmän kuin pari kuukautta aikaisemmin, tämä hämmästytti
- nykyään 9kk:n iässä nukkuu pääasiassa läpi yön klo 20-7.30
- joskus heräilee ja vanhan tavan mukaisesti jää kukkumaan, se on turhauttavaa, mutta onneksi koko ajan harvinaisempaa

Toivottavasti teilläkin unet paranevat ja muistahan pitää huolta itsestäsi ja parisuhteestasi! Voimia!