sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009

Arki rullaa ja me mukana :)

Niin se aika tuntuu jääneen niin vähille töihin palaamisen jälkeen, käyköhän täällä enää ketään?

Meidän pieni touhupakkaus, otti tiistaina ensimmäiset askeleensa, 1v ja 1 kk:n iässä. Siinä äidillä pääsi ilon itku, kun tyttö ilosta hihkuen käveli äitiä halaamaan.

Sanojakin pulppuaa jo kovaa vauhtia. Äiti on äiti, isä on itä, hevonen sanoo i-haa, ankat kaak kaak, tiput piip piip, takka on poppa, kello tik tak, lapset on tyttöjä, banaani ja leipä on nam-nam, talkki on talkki, ja mitä kaikkea vielä...

Työhön paluu menikin sitten yllättävän pehmeästi ennakkopeloista huolimatta. Tyttö on ollut hoidossa nyt pari kuukautta, eikä itkuja ole juurikaan ollut. Parin ensimmäisen viikon jälkeen meni suupielet hieman alaspäin kun vilkutin lähtiessä, mutta kun kurkkasin ikkunasta mennessä, niin siellä oli jo täysi tohina päällä. Hoitajien mukaan sama reipas meno jatkuu päivät pitkät, ja jos tyttö itkee se yleensä merkitsee, että jokin paikka on kipeä, tai on väsynyt. On kuulemma joukon pelle, joka vastaa ruokailussa ohjelmasta ilveilyillään, vaikka ruokaillessa yritetäänkin turhat hassuilut jättää pois.

Ja aikamoinen ilmeskaala tytöllä onkin hallussaan! On kai huomannut äitiä ja isää ilmeiden naurattavan, niin koko ajan keksii uusia oivalluksia. Siinä ikävät asiat unohtuvat äkkiä, kun tyttö pelleilee... :)

Vaikka töissä olo ja ero tytöstä on tuntunut myös rankalta, niin jotenkin nautin niistä yhdessäoloista tytön kanssa kaksin verroin enemmän. Ja totta puhuen, oli sinne töihin jo hieman ikäväkin, aikuiskontakteja jo kaipasi, vaikka ei me tietenkään ihan neljän seinän sisälläkään kykitty äitiyslomalla ollessa.


Väsymys on kyllä aikamoinen työpäivien jälkeen. Usein sitä kaatuukin sänkyyn melkein heti kun tyttökin. Tyttö menee jo 20 aikaan nukkumaan ja heräilee 6.30 aikoihin. Nukkuu enää yhdet päikkärit, ne ovat nykyisin noin 1,5-2 h pitkät. Nukahtaa myös helposti itsekseen, ei tarvitse jäädä viereen odottelemaan. Eli kaikin tavoin oikein "helppo" typykkä nykyään. Alkukuukausien valvomiset ovat enää kaukainen muisto vain... Yhdessä välissä haaveilin jo toisesta, mutta nyt töiden alettua unelma on hieman painunut taka-alalle. (Ja oikeasti, ei se parisuhde nyt kyllä lapsen teon myötä ole pelkkää ruusuilla tanssimistakaan ollut.)

Sen verran on elämä opettanut, etten vieläkään suunnittele "tekeväni" lapsia lisää. Toivottavasti meille joskus vielä toinenkin suodaan, mutta jos niin ei käy, niin hyvä näinkin. Meillä on jo yksi ihan täydellinen tyttö. Siitä olen kiitollinen joka ikinen päivä.

6 kommenttia:

Paukku kirjoitti...

Ihana blogi sinulla! Minä ainakin käyn lukemassa :)

Mariia kirjoitti...

Kiva kuulla sinusta jälleen. Olen ollut ahkera lukijasi jo ihan ensimmäisestä raskaudestasi lähtien.

Mukavaa kuulla myös, että töihinmeno on sujunut noin hienosti. Itse olen menossa töihin tammikuussa. Odotan töihinmenoa ihan positiivisin mielin, sillä kotona olo on alkanut jo vähän kyllästyttämään. Toisaalta minua myös hiukan jännittää, kuinka paljon ikävöin lastani töissä ollessani.

Hyvää jatkoa sinulle!

Cazze kirjoitti...

Kivaa paukku ja Mariia! Ihanaa että teitä on vielä täällä! <3

Mariialle; toivottavasti sulla on oikein kiireinen työ niin et ehdi miettiä ;) Paitsi täällä on revitty siitäkin syyllisyyttä. Siis siitä että ei ehdi miettiä. Huoh. Kaikesta sitä itseään piinaakin...

Tiina kirjoitti...

Aika todellakin vierii, uskomatonta tahtia. Täällä käyn myös lukemassa aina kun uuden postauksen huomaan :) Ihanalta kuulostaa teidän arki, hienoa että kaikki sujuu mukavasti.

t. Tiina ent. Tiittis

Ellipsi kirjoitti...

Täällä käydään kurkkimassa aina tasaisin väliajoin :)

Anonyymi kirjoitti...

Löysin blogisi yllättäen netissä pyöriessäni ja silmät kosteina luin kirjoituksiasi! Olen aivan mahtavan onnellinen puolestanne että olette oman pikku prinsessan saaneet kaiken tapahtuneen jälkeen. Itselläni on myös yksi enkelivauva (rv21 menetimme hänet), muutamia alkuraskauden keskenmenoja sekä nyttemmin kaksi ihanaa ja tervettä tyttöä. Kaikki odotukset ovat olleet vaikeita. Tsemppiä arkeenne ja kaikkea hyvää jatkoon!

T: Hanna