Ei kai kaikki nämä kolotukset voi liittyä raskauteen? Tänään on nimittäin ollut todella hankalan oloinen päivä. Olen ollut yliväsynyt, jokaista lihasta ja niveltä tuntuu särkevän, ristiselkää pakottaa, kuumetta ei kuitenkaan ole. Kun nousin lattialta nopeasti ylös, niin maailma heitti hetken aikaa silmissä. Ettei olis ihan tavallinen flunssa vain...
Mielialakin on ollut sellainen, että äyskin miehelle ihan syyttä suotta. Olihan se tietenkin minulle maailmanloppu, että oli heittänyt yhden pelipaitansa lipaston päälle, eikä laittanut kaappiin. Hävettää ihan itsensä puolesta.
Olen kertonut raskaudestani nyt isosiskolleni sekä kahdelle hyvälle ystävälleni, jotka ovat tienneet, että yritämme lasta. Vastaanotto on ollut kyllä ihana, hyvä ettei itku päässyt. Jalat on pidettävä kuitenkin maan pinnalla, sen verran alkuvaiheessa vasta ollaan.
Mutta mikä ihme siinä on, että nykyään tuntuu kuulevan joka puolella vain kauhutarinoita keskenmenoista ja synnytyksistä? Tuntuu, että korva oikein poimii eri keskusteluista kaikkea raskauteen ja odottamiseen liittyvää. Kun nyt vain muistaisi, että jättää sen pelkäämisen ja murehtimisen. Jos pikkuisen on tarkoitus nyt meille syntyä, niin sitten siinä niin käy. Piste.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Olen lukenut niin paljon vauvatoiveisten ja/tai lapsettomuudesta kärsivien ihmisten blogeja, että välillä ihmettelen, kuinka kukaan voi onnistua saamaan lapsen alulle (ja kuinka itse voisin yrityksen alettua olla niin onnekas, että juuri minä voisin tulla raskaaksi). Raskaus tuntuu suurelta ihmeeltä.. vaan eikös se toisaalta sitä olekin. :)
Niinpä. Välillä toivoisi, ettei olisi lukenut, niin ei ehkä pelkäisi. Toisaalta on tullut jopa huono omatunto siitä, että meillä tärppäsi niin pian yrityksen jälkeen. Monilla tuntuu olevan todella raskas ja pitkä tie =(
Lähetä kommentti