sunnuntaina, syyskuuta 02, 2007

Runo ystävältä

Katselen täältä kaukaa
Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on
luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen
Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?
- tuntematon

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Otan osaa suureen suruunne. Tiedän, ettei mitkään sanat voi lohduttaa tarpeeksi, mutta jostain syystä ei vielä ollut pikkuisen aika tulla maailmaan. Olen niin pahoillani ja toivon, että saatte vielä pikkuisen syliinne antamaan teille iloa ja lohtua. <3

Pieni kirjoitti...

Hei! Kerätkää rauhassa rohkeutta uuteen yritykseen. Helppoa se ei ole, tiedän. Itselläni oli kolmen vuoden aikana useita keskenmenoja ja kaksi kohdunulkoista raskautta, nyt olen viimein raskausviikolla 32. Onneksi saitte haudata pikkuisenne. Rakkautta ja voimia tulevaisuuteen.