lauantaina, lokakuuta 20, 2007

Kaikki alkakoon alusta

Nyt sitten olemme keskustelleet, että uusi yritys alkaa. Totta puhuen tuntuu kauhean turhauttavalta alkaa elää taas kahden viikon sykleissä menkat-ovulaatio-menkat-ovulaatio -rytmillä, sillä vaikka asiasta ei haluaisi tehdä yhtään "yrittämistä" isolla Yyllä, niin siltikin sitä huomaa katselevansa jo kalenteria ja laskevansa, että koska olisi otollisimmat hetket petipuuhille...

Nyt kiertoni on kai vielä hieman sekaisin, mutta ehkäpä ensi kierrossa sitten olisi tosi "tähtäys" päällä. Apua, kun jo luen tätä kirjoitusta, tämä vaikuttaa niin laskelmoivalta, kylmältä. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan kovaa kaipuuta saada se oma nyytti vielä meidän perheeseen. Jos siihen pitää vähän greippimehua juoda ja kalenteria katsoa, niin teen sen mielihyvin.

Keskenmenosta on kohta kaksi kuukautta kulunut. Ei kai siitä koskaan kokonaan toipua voi, mutta nyt uskaltaa jo katsoa eteenpäin. Mies on palannut omaksi ihanaksi itsekseen, laskee leikkiä koko hedelmöittymispuuhastamme. Hän on luvannut, että hänen laatukamppeellaan asia on hoidettu yhtä pian kuntoon kuin viimeksikin =) Juuri sitä leikittelyä tarvitseekin tähän arkeen. Ehkäpä siihen jonkun verran alan jo minä lähteä mukaan. Keskustellaan sitten vaikka puolen vuoden päästä uudelleen, että kumman laatukampe on tehnyt tenät jos mitään ei ala kuulua...

Olen seurannut edelleenkin netissä keskustelupalstaa, jossa helmikuussa vauvansa saavat jännittävät lähenevää h-hetkeä. Pidän heille koko ajan peukkuja, muitakin ovat veriset vuodot säikyttäneet. Tuntuu uskomattomalta, että minä olisin voinut olla heidän mukanaan, tai että koskaan siihen tilaan edes pääsen. Monta asiaa aion tehdä toisin, mikäli raskaaksi vielä tulen, vaikka tuskin niillä on ollut suurtakaan merkitystä. Liikuntaa hieman vähemmän, stressiä PALJON vähemmän, ei muuttoja, ei sienisalaattia, ei hierontaa. Kaikki nämä asiat olivat mukana silloin viimeisellä viikolla, siksi kai lista tällaiseksi muodostui. En halua syyttää itseäni, mutta haluan ainakin jotakin tehdä erillä tavalla.

Nyt sitten toivon blogilleni uusia tuulia näiden aallokoiden jälkeen. Toivottavasti voin pian kertoa Positiivisia uutisia =) Halaus kaikille !

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kuulla, että olo on vähän helpottunut ja jaksatte katsoa eteenpäin. Onnea yritykselle!

Sanna kirjoitti...

Onnekkaita tuulia puhaltaa

Pupu!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, että täällä on näinkin valoisia ajatuksia. Onnea yritykselle, toivottavasti tärppää pian!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä on peukut ja varpaatkin solmussa onnistumiselle! Kaikkea hyvää teille!

juuri kirjoitti...

Halaus sinnekin! Täällä peukut pystyssä puolestanne.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkea hyvää sinne! Ihana lukea että mielesi on parempi, ja niin se pitääkin. Se sisäinen suru hellittää muttei koskaan poistu...
Haleja ja Plussa-onnea!

Anonyymi kirjoitti...

Olen seurannut blogiasi hiljaisena taustalla, mukana eläen. Paljon samoja tunteita olen minäkin käynyt läpi. Itse sain keskenmenon nelisen kuukautta sitten raskausviikolla 12 enkä uskalla vielä haaveillakaan uudesta raskaudesta. Menetys painaa edelleen, ja pelko on päällimmäisenä tunteena.

Kovasti onnea ja rentoutta teille syksyyn ja uuteen yritykseen!