tiistaina, lokakuuta 23, 2007

"Kyllähän te vielä ehditte"

Välillä pistää elämän epäoikeudenmukaisuus vihaksi...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200710236750032_uu.shtml

Vauva ryömii pakkasessa yksin t-paita päällä keskellä yötä...! Oikeasti itku pääsi kun kuulin uutisen eilen radiosta. Niin, sairasahan tuo äiti oli, mutta aina ei kohtalo ole oikeudenmukainen... Miksi lapsia suodaan joskus sellaisille, jotka niistä eivät pysty huolta pitämään? Kenties juovat tai käyttävät aineita odotusaikana, ja pitävät lasta riesana loppuelämänsä ajan. Jotkut taas kärsivät lapsettomuudestaan ja juoksevat hedelmöityshoidoissa vuosikausia eikä silloinkaan välttämättä tärppää.

"Ei muuta kuin uutta putkeen", tai "kyllähän te vielä ehditte". Siinäpä on ne yleisimmät kommentit, mitä kuulee keskenmenon jälkeen. Oikeasti niihin ei voi muuta kuin nyökätä, vaikka pelko jäytää sisällä. Kun kaikki menisikin niin helposti! Jotenkin uskon, että raskaaksi tuleminen ei meillä olekaan se vaikein asia, sillä niin pian onnistuimme viime yrityksessä. *koputtaa puuta*. Suurempi huoli kai on se, että raskaus myös kestää. Yhden keskenmenon ei pitäisi vielä vaikuttaa ennusteeseen keskenmenoriskin suhteen, mutta entä jos niitä tuleekin lisää...? No, sitä kai on turha murehtia vielä.

Raskasta on myös se, että olin oikeasti henkisesti valmistautunut jäämään vuodenvaihteen jälkeen äitiyslomalle, koin, että hetki oli juuri sopiva. Kieltäydyin muutamasta hankkeestakin äitiyslomaanio odotellen. Voipi olla, että vuodenvaihteen jälkeen tarvitsen jostakin lisämotivaatioita, jotta töissä viihtyisi... Toivon mukaan sellainen olisi silloin sisälläni kasvamassa.

Toivottavasti neuvolassa otetaan keskenmenon kokenneet naiset erikoissyyniin, sillä itse ainakin uskon, että jos joskus vielä raskaana olen, niin haluan varmaan viikkojen 10-16 välillä käydä useasti kuuntelemassa sydänäänet, jotta tietäisin kaiken olevan kunnossa. Täällä blogissa oli ollut keskenmenon kokeneita lukijoita, miten teillä on asian kanssa käynyt, pääsitteko tehotarkkailuun?

Nyt odottelen "tätiä" tulevaksi, sitten alkaa meillä perheensuunnittelu jälleen "tosi toimella". Nyt jumppaan nollaamaan päivä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kävin täällä taannoin jo kannustamassa sua / teitä, mulla oli siis vuosi sitten km viikolla 16. Nyt menossa viides raskaus ja rv 15 ja juuri olin neuvolassa kuuntelemassa reippaita sydänääniä :)

Pakko sanoa, että neuvolassa ei oltu yhtään kiinnostuneita mun keskenmenohistoriastani, siis päivämääriä enempää :( Ällistyin myötätunnon puutteesta niin, etten edes osannut lisäkontrolleja pyytää. Mulla oli nyt kuus viikkoa neuvolakäyntien väli ja pakko sanoa, et se oli yhtä helvettiä. Suosittelen siis lämpimästi, et kun itse tähän asti (toivottavasti pian!) pääset, avaat neuvolassa suusi. En edes tiedä, miks mulle oli niin vaikea kertoa, että pelottaa... Sata kertaa olin jo menossa yksityisellekin ja ostamassa kotidoppleria, mut jotenkin en sit vain kyenny siihenkään. Onneks selvisin tänne asti.

Nyt sain kyllä neuvolassa paljon myötätuntoa ja kutsun tulla "koska vaan" kuuntelemaan sydänääniä. Tyylimuutos taisi johtua yksinkertaisesti siitä, että pelkkä terkan mitäs kuuluu -avaus sai mut pillahtamaan itkuun silkasta jännityksestä ja paniikista...

Oikein paljon jaksamista sulle edelleen! Kyllä se siitä kirkastuu, ihan varmasti.

Cazze kirjoitti...

Pitää muistaa siis näyttää tunteensa heti alussa... ja onhan se niin, että mitä järkeä on peittää sitä pelkoa? Jos kaikki kaatuu päälle uudelleen, niin sitten kaatuu. Mutta epätietoista odottamista en halua. Mullahan on se kotidoppler itsellä, ja uskonkin että viikkojen 10 jälkeen se olisi ahkerassa käytössä, joskin pitää yrittää siinä hieman malttaa. Olen luvannut itselleni, että mikäli joskus tulen raskaaksi, niin laitetta käytän vasta kun neuvolassa on sydänäänet kuultu...

Sari kirjoitti...

Koska meidän esikoinen kuoli aivan loppu raskaudessa niin me pääsimme erityis tarkkailuun muiden raskauksien aikana yliopistolliseen sairaalaan. omassa neuvolassa ei sen tiheämpää tarkkailua pidetty.

Tiitu kirjoitti...

Toivotaan tosiaan, että alkuvuodesta olisi motivaatiotekijä kasvamassa. Onnea matkaan!

Heitin haasteella, käypä vilkaisemassa blogissani ja ota koppi, jos siltä tuntuu.

Piksu kirjoitti...

Hei! Mulla on takana useita varhaisia keskenmenoja ja kohdunulkoinen raskaus (huomattiin jo vkolla 8), ennen kuin tämä nykyinen raskaus onnistui (vko 38 menossa). Tämän raskauden alussa puhuin peloistani neuvolassa ja siellä tarjottiin mahdollisuutta käydä kuuntelemassa sydänääniä aina kuin haluan. Lisäksi kävin yksityisellä varhaisultrassa heti vkolla 7. Neuvola tarjosi niskapoimu-ultran rv 13 ja kävimme vielä yksityisellä rakenneultrassa vkolla 18, kun julkinen ei sitä täällä meillä tarjoa. Mielenrauhasta kannatti vähän maksaa. En tiedä miten yhden keskenmenon jälkeen (tutkimaanhan aletaan vasta kolmen jälkeen yleensä - ainakin meillä), mutta kannattaa tosiaan puhua avoimesti neuvolassa, suhtautuminen riippuu varmasti paljolti siitä millainen neuvolatäti sattuu kohdalle.

Tsemppiä ja voimia uuteen yritykseen!

Istuallaan kirjoitti...

Tänään itse "synnytin" "touko-vauvani" kotona pillereillä. Ikävä on pohjaton. Luen blogisi läpikotaisin myöhemmin, olen varmaan yöuneni ansainnut kun tänään on joutunut 5.30 heräämään supisteluihin.

Toipumisen voimia toivottelee tapaus: "Sähän oot niin nuori, kyllähän sinä vielä ehdit."