Olo on ollut kuin sardiinilla purkissa. Jatkuva väsymys, ja olo ettei jaksa innostua oikein mistään. Haluttaa vain maata paikallaan. Yleensä olen kotona ylienerginen touhuaja, nyt katselin viltin alta kun mies siivosi, käytti koiria lenkillä ja kantoi takkaan puita. Huono omatunto tuli... Onneksi on touhukas mies =)
Mieli on ollut nyt hieman alamaissa, olo on ollut aika pelokas. Olen seurannut Rakas nuppunen -blogia, meillä oli lasketut ajat hyvin lähekkäin. Heille tuli keskenmeno tällä viikolla, ja jotenkin asia vihlaisi tosi syvältä. Toivon heille jaksamista ja pian uusia onnen hetkiä! Tokihan siinä samalla aikaisempi keskenmenoni palasi mieleen, ja olen realistisesti yrittänyt selittää itselleni, että kaikkea voi vielä tapahtua, ja ne asiat eivät vain ole meidän käsissämme. Ihan vain jotta en tippuisi liian lujaa ja liian korkealta.
Olenko tehnyt asioita sitten toisin? -Kyllä. Jumpat ovat jääneet nyt pois, liikunta on ollut lähinnä lenkkeilyä koirien kanssa. Salilla ajattelin vielä käydä, mutta sielläkin omaan tahtiin ja lähinnä ylävartalon lihaksia pitääkseni kunnossa. Kenties minulla on myös jotenkin rennompi asenne nyt, jos väsyttää niin menen torkuille, enkä yritä olla mikään Superodottaja. Kaikista vaikeinta on antaa itsensä vain olla...
Tai no joo, en nyt ihan ole antanut itseni vaan olla, sillä olen ottanut yhteyttä yliopistooni, josta opinnot ovat olleet tauolla muutaman vuoden, alan nyt tenttimään muutamia tenttejä vähemmäksi. Sillä jos nyt sitten pitää maata, niin kai silloin voi samalla edes lukea? Tavoitteena on vielä joskus saada maisterin paprut käteen, nyt olen muutamaa tenttiä vaille kandi.
Kertomisen kanssa olen ollut maltillisempi, isosisko ja kolme hyvää ystävää tietävät asiasta. Heille kertominen on luonnollista, sillä myös heille luultavasti haluaisin purkaa pahaa oloani mikäli keskenmeno tulis (Paitsi että nyt se ei tule). Vanhemmille kai kerromme silloin np-ultran jälkeen, joskus 12 viikon kieppeillä.
Tiistaina olisi enimmäinen neuvola, hip hei! Sydänääniä tuskin vielä kuunnellaan, mutta muuten on hyvä saada "homma käyntiin."
Cazze 8+0
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Arvaas mitä,äsken tikutin haamun!!! On KP 28. Siinä oli ihan haaleevaalee viiva ja tiedän kyllä, kun on nega niin sillon ei ole kun tyhjää valkosta vaan. Voi hitsin pimpulat voisko siis olla, että ois onni potkassu ja LUJAA!!! =). Mulla oli alkuvkosta masu kipiä ja menkkamaista oloa ja äkäsyyttä. Sanoin miehelle,että parin pvän kuluttua alkaa menksut. Enkä sitä ole nyt korjannut vielä. Ensin pitää oottaa vielä vaix KP 31(kun malttais) ja kattoa tulos ja kerron sitte vasta jos kerrottavaa siis on!!!! Niin ne menkkaoiretuntemukset hävis samoin tein ja nyt ei ole mitää "vikaa". Jesjesjes =) T.Hiutale
Moi!Miten olet voinut?
Minulla itsellänikin on sivut täällä samassa blogi hommassa,mut en saa jotenkin kirjoituksia näkymään blogilistassa,en tiiä miksi?Osaatko neuvoa,en oikein älyä vielä näistä blogijutuista mitään.Tuntuu ettei kukaan läydä tuota mun blogiani mistään.Mut hyviä vointeja sulle!
Hiutale: Wautsi wau, nyt täälläkin on peukut pystyssä! Kyllä haamu on aina haamu... (itsekin aika montaa tuijotellut....) Ja uutisia sitten heti!
Lähetä kommentti