keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008

Kun ei mistään tiedä mitään...

Pääsiäisenä vuotoa alkoi tulla runsaammin, sunnuntaina jouduin vaihtamaan pikkuhousunsuojaa oikein urakalla. Vuoto oli nyt tummanruskeaa, joten pelästyin aika lailla. Olimme mökillä ja valvoin lähes koko yön, ja jos nukahdin niin näin painajaisia. Tuntui siltä, kuin minut olisi laitettu elämään viime raskaus hetki hetkeltä uudelleen. Yön pimeimpinä tunteina olin jo tosi pessimistinen ja itkin jo etukäteen kaikkea mitä minulla olisi edessä. Onneksi kotidoppler oli mukana, niin tiesin että käiveröllä oli ainakin vielä kaikki hyvin.

Sen jälkeen vuoto on taas harventunut, mutta jokaisena päivänä on jotakin lorahdellut. Oma terveydenhoitajani on lomalla, mutta hänen kollegansa otti minut neuvolassa vastaan ja kurkkasi ultralla sen verran, että näimme että pikkuisella oli kova meno päällä kohdussa, potki ja heilutteli käsiään. Hän hommasi minulle myös terveyskeskuslääkärille ajan, lääkäri on sama joka on omalääkärikseni merkitty muutenkin neuvolassa. Terveydenhoitaja yritti lohduttaa, että joskus kohdunsuu on vain niin verevä, että yhden verisuonen katkeaminenkin voi aiheuttaa nuo oireet.

En vain halua kuulla enää kenenkään sanovan, että jos menee kesken, niin sille ei voi mitään, vasta yli 21-viikkoisia tutkitaan tarkemmin. Tämä sisälläni kasvava pikku olento on minulle jo niin totisinta totta, että en halua kuulla yhtään kylmää kliinistä luokittelua siitä, milloin asiaa kannattaa tutkia ja milloin ei. Haluaisin, että minut ja pelkoni otettaisiin tosissaan, ja joku asiantunteva lääkäri tutkisi minut perin pohjin, ja esim. näyttäisi ultrassa, että katso, tuossa on pieni verenpurkauma, josta ei ole mitään vaaraa. Ja että katso, tuossa on pikku sikiö, jolla on kaikki hyvin, eikä tarvitse huolestua enää yhdestäkään tuhrusta, vaan saatte valmistautua tulemaan vanhemmiksi... Mutta mahdollistahan se ei ole.

Kaksi viikkoa vielä siihen, kun menetimme ensimmäisemme.

Cazze 13+4

7 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Niin kovin toivon, että kaikki menisi hyvin ja saisitte pienen käärön ajallaan syliinne. Voin vain kuvitella kuinka peloissasi olet. Kovastipaljon voimia *halaus*

Anonyymi kirjoitti...

kurjaa että tulee ylimääräistä huolta! toivotaan että kaikki sujuu kuitenkin tällä kertaa hyvin!

Anonyymi kirjoitti...

Osaan vain kuvitella miten kamalalta tuntuu jatkuva epävarmuus. Paljon voimia toivon koko perheelle!

t. ellipsi

Anonyymi kirjoitti...

Uskotaan nyt vaan kovasti, että verestys tulee muualta kuin istukasta. Kaiken epävarmuuden keskelläkin koita muistaa ajatella positiivisesti, jos vaikka se sitten auttaisi pikku mönkiäistä tulemaan ulos vasta aikanaan. En väitä, että se olisi helppoa, mutta koita edes.

Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Joka kerta kun blogisi päivittyy kiiruhdan katsomaan mitä sinulle kuuluu: jännitän kovasti kanssasi!

Tuosta lääkärilläkäynnistä: Olisikohan siitä mielenrauhaan apua, jos kävisit yksityisellä 4d-ultrassa jolloin pikkuisen olohuonetta voitaisiin tarkastella hurjan paljon tarkemmin kuin mihin neuvoloiden tai edes keskussairaalan laitteilla kyetään. Myös ultraajien kokeneisuus vaikuttaa siihen, mitä tuloksia tutkimuksesta saa irti. Luulen, että erikoislääkäri erikoislaitteillaan saisi tutkittua tilannettanne paljon enemmän kuin mihin neuvolassa, terveyskeskuksessa tai edes äitiyspolilla pystytään. Omat kokemukseni terveyskeskuksessa raskausaikana tehdyistä lääkärintarkastuksista olivat melko kummallisia. Vaativissa tapauksissa en jättäytyisi enää terveyskeskuslääkäreiden sanojen varaan.
Äitiyspolillakin saattoi tulla vastaan mitä vain: kerran ultrassa arvioitiin, että istukka sijaitsisi kohdunsuun päällä niin ettei alatiesynnytys olisi mahdollinen. Kun menin asiaa tarkistuttamaan yksityiselle, tuloksena oli aivan muuta.

Jos haluat käydä yksityisellä, suosittelen mielelläni Felicitas-klinikkaa (Hesassa). Lääkäri Tapio Kurki oli todella hyvä, rauhallinen ja asiantunteva.

Anonyymi kirjoitti...

Huhhuh, kirjoituksesi alusta pelästyin jo jotain kamalaa tapahtuneen... Et tällaista ylimääräistä huolta tarvitsisi nyt yhtään!

Olen samaa mieltä Kukannupun kanssa, mitä jos menisit yksityiselle? Ja vaadit että sinulle näytetään seikkaperäisesti ultrassa ihan kaikki: tihkuvuodon syy, sikiö, istukka... ja vaadit lääkäriltä selviä vastauksia. Ansaitset mielenrauhan!

Lähetän kovasti halauksia ja voimia, mä niin toivon ja haluan uskoa että kaikki kääntyy vielä parhain päin! Siellä sisuksissa se teidän pikkuinen vielä vilkuttelee, se jos jokin on tässä vaiheessa asia mistä kannattaa iloa ja helpotusta repiä irti.

Elina kirjoitti...

Voi, toivottavasti kaikki on hyvin! Suosittelisin myös kääntymään yksityisen puoleen. Sieltä saisit varmasti juuri sellaista palvelua kun kaipailet. Yksityislääkäreillä ei ole mitään syytä kiirehtiä potilaansa kanssa vaan he ottavat sinut ja huolesi tosissaan. Ja ennenkaikkea helpottavat oloasi. ei se edes ole loppujen lopuksi niin kallista. mielellään mielenrauhasta maksaa vähän isommankin summan.
Ihan kamalasti tsemppiä, uskon vakaasti, että kaikki on hyvin. Tämän lapsen on tarkoitus tulla maailmaan.