tiistaina, maaliskuuta 04, 2008

Päiviä kulutellen

Laskuri sivun päällä ilmoittaa, että enää reilu 200 päivää olisi odotettavana. Ja mehän odotetaan... Tuntuu hullulta ajatella elämää kauemmas, kun ei osaa yhtään olla varma, onko meitä syyskuun lopussa kolme vai edelleenkin kaksi. Niin, en minä tästä pessimismistä pääse näköjään mihinkään... Seuraava merkkipaalu olisi np-ultra 18.3. Mikäli kaikki näyttää olevan hyvin, lupaan edes hieman hengähtää. Sen jälkeen varmaankin odotan kauhunsekaisin tuntein viikkojen 15+5 ohittamista.

Vauskilla on ainakin vielä kaikki hyvin, sydänäänet kuuluvat kotidopplerilla. Olen kyllä yrittänyt rajoittaa sen käyttöä, joku tuolla keskustelupalstoilla kun jo epäili, että onko se laite turvallinen. Parin tunnin nettitutkimuksen jälkeen kyllä uskon, että on, mutta parempi ettei ota riskejä senkään kanssa. Olenkohan kolme kertaa nyt kuunnellut, ja aina silloin kun on ollut outoja vihlontoja ja alkanut huolestuttamaan.

Kiitos kaikille kommentoineille liittyen tuohon kohdun väliseinään! Kaikki onnistumistarinat ovat huojentaneet mieltäni. Nyt oikeasti jännään enää sitä, että mihin se istukka nyt on päätynyt. Se selvinnee siellä np-ultrassa.

Suunnitelmissamme olisi kertoa pääsiäisenä vanhemmillemme, silloin kun on ultrakin jo takana. Ensi viikonloppuna olemme menossa käymään kotonani, joten pitänee etsiä väljää vaatetta ja ostaa alkoholiton siideri... =) Maha kun alkaa jo näkyä, etenkin iltaisin on jo aikamoinen pömppö. Haluan pitää asian salassa vielä työpaikallani, joten aikamoista vatsan sisäänvetoa tässä saa kyllä tehdä.

Armoton nälkä on kai hankalinta. Etenkin omenia ja muita hedelmiä menee vaikka kuinka, mutta himo on myös normaaliin kotiruokaan, näkkileipään sekä suolakurkkuihin. Mikäli syöminen jää väliin, niin tosi nopeasti iskee heikotus ja etova olo. Taidan muistuttaa vielä rahtilaivaa ennenkuin nyytti omiin käsiin saadaan. (ja heti kun kirjoitin tuon, niin piti soimata itseään siitä, että antaa itsensä toivoa liikaa. Hitto tämä jatkuva jossittelu on raastaavaa....!)

Nyt pitää mennä tutkimaan jääkaappia, siellä on varmasti jotakin huippuhyvää jäänyt huomaamatta...

Ei kommentteja: