maanantaina, huhtikuuta 14, 2008

Piinaviikko selätetty!

Parina viime päivänä olen sallinut itselleni uuden tunteen. Ajatuksen siitä, että kenties saankin tulla äidiksi. Olen maannut aamuisin heti herättyäni ja iltaisin ennen unta käsi vatsalla hymyillen: kenties tämä raskaus voisikin kestää loppuun saakka!

Totuus on kuitenkin se, että pääsin kriittisen viikon yli, nyt raskauteni on kestänyt pitemmälle kuin koskaan aikaisemmin!!! Tuhruvuodot ovat olleet kokonaan pois kohta viikon päivät, ja maha tuntuu kasvavan silmissä. Tuon 15+5 päivän ylittäminen oli kai minulle jokin henkinen rajapyykki, sillä positiivisuuteni on selvästi lisääntynyt. Tottahan on, että vielä voi mennä paljonkin pieleen, mutta nyt uskallan jo hivenen suunnitellakin tulevaa. Nyt olen kiitollinen jokaikisestä päivästä, joka on saatu kuljettua ohi. Pitäisi kai hankkia aamukampa, jotta saisin konkreettisesti seurata päivien kulkua.

Olen tuntenut jo jonkin aikaa pienen pieniä hipaisuja vatsassani etenkin iltaisin nukkumaan mennessä, päivisin liikkeellä ollessani en niitä vielä tunnista. Nyt liikkeet ovat vielä todella hentoja, hädintuskin niitä muusta suolitoiminnan kuplimisesta erottaa.... Nyt odotankin malttamattomana, että käiverön lihaksisto kehittyisi niin, että nuo liikkeet tuntuisivat pitkin päivää. Ja etenkin sitä, että mieskin tuntisi liikkeet vatsan läpi. Miten teillä muilla odottaneilla on ollut, millä viikoilla mies on päässyt seuraamaan muksahduksia?

Kumpuni alkaa olla jo selvästi vauvamaha, pelkän syömisen piikkiin sitä ei voisi enää laittaa. Kun tänään kahden viikon poissaolon jälkeen menin töihin, sain osakseni paljon pitkiä silmäyksiä. Yksi työtoverini asiasta jo kysyikin, joten varmaankin kaikki pian tietävät. Muutama kohdalleni suunniteltu projekti kyllä menee nyt totaalisesti myttyyn äitiysloman vuoksi, mutta so what. Tämä sisälläni kasvava pikkuinen on nyt ykkössijalla ihan kaikessa.

Cazze 16+2

9 kommenttia:

PiKo kirjoitti...

ONNEA koko pienen sydämeni pohjasta! Toivon todella että se pieni nyytteröinen pääsee syliisi voimakkaana, äänekkäänä ja ihanana.
Työ on sivuseikka, älä siitä huoli (et huolikaan :D)! Tekijöitä löytyy aina.

jännittelin kovasti että koska se seuraava "postaus" tulee ja saadaan kuuulla, että kaikki on oordingissa. Luojan kiitos tuli tämä sinun positiivinen viestisi. Usko tai älä, vaikka olet blogimaailman ihminen, olen miettinyt sinua arkenakin. Naisvaltaisella alallani on paljon pallomassuja, ja niiden kohdalla olen pohtinut, mitä sinulle, toukalle ja isännälle mahtaa kuulua. Onneksi hyvää!

Hanna kirjoitti...

Hienoja kuulumisia!

Meillä mies tunsi vatsan läpi potkut ensimmäisessä raskaudessa jossain viikon 23+ tietämillä. Nyt toisella "kierroksella" mies tunsi ensimmäiset potkut jo hieman vajaa 20 rv:llä! Tosin minäkin tunsin liikkeet paljon aiemmin, jo 15+ viikoilla.

Sanna kirjoitti...

Voi kuinka mukava lukea hyviä uutisia =) täällä olen minäkin käynyt kurkkimassa joka päivä...
Meillä on liikkeet tuntuneet massun läpi myös joskus rv 20 paikkeilla, jostain syystä muut lapset on aina tunteneet liikkeet aiemmin kuin mies. Taitaa olla aika paksunahkainen ukko mulla =D

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten hyviä kuulumisia!

Minä muistan tunteneeni ensimmäiset hipaisut joskus 15 - 16 viikon kohdalla, kun makoilin sängyllä puoliksi vatsallani aitajuoksuasennossa polvi koukussa sivulla ja laitoin käden sinne masun ja patjan väliin. Sieltä pieni selvästi monotti, että "lisää tilaa, käänny, tänne ei mahdu" ja silloin myös miehen käsi tunsi ne pienet tönimiset. Huisaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa kuulla, että vuodot ovat loppuneet ja olet päässyt nauttimaan raskaudestasi sekä ajatuksesta, että te ihan oikeasti saatte tulevaisuudessa lapsen.

Tunsin itse ekat liikkeet rv 15 ja mieheni tunsi ne pari viikkoa myöhemmin, se oli tärkeä hetki. Kirjoitin siitä silloin siitä blogiimmekin http://pomponodotus.wordpress.com/2007/11/09/moyrintaa/. Olen päässyt nauttimaan Pompomme liikkeistä koko raskauden ajan todella paljon, sillä hän on erittäin liikkuvainen. Toivottavasti myös sinä ja miehesi pääsette kokemaan ihania yhteisiä hetkiä ihmetellessänne ja ihastellessanne vauvanne liikkeitä!

juuri kirjoitti...

Hei, itse olin kirjoittanut blogiini rv:llä 19+0, että mies tunsi muksahdukset. Riippuu varmasti paljon istukan sijainnista, miten alkaa tuntua nuo.

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa kuulla, että suhtaudut jo positiivisemmin ja iloisemmin.

Itselläni alkoi nyt RV 17 ja olen tainnut parin päivän sisään tuntea, kuinka joku siellä nipistelisi. Hassua. Vielä vähän vaikea uskoa, että onko tämä todellista.

Pähkinä

Anonyymi kirjoitti...

Onnea myös täältä! Olen jonkin aikaa lukenut blogiasi, mutta en koskaan kommentoinut.

Pakko kuiteskin kertoa, että ystävälläni koko raskauden ajan vuosi verta välillä vähemmän ja välillä hurjasti paljon enemmän.. ja mitään syytä ei veren vuodolle ei koskaan löytynyt ja terve poika kovasta vuodosta huolimatta heille syntyi, joten toivoa on aina vuodoista huolimatta.

Oikein hyvää odotusta sinulle sinne ja hyviä vointeja.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea sinne vauvan odotukseen! On se niin väärin, että muut ovat saaneet tuntea vauvan potkut niin aikaisin ;) Itse tunsin vasta rv 20, ja mies vasta rv 28 muistaakseni.. Istukka tosin etuseinämässä, joka luultavasti vaimentaa liikkeitä aika mukavasti.