keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008

Valinnan paikka

Noin kolmen viikon päästä meillä on ehkä jo oma vauva sylissä!

Kävin eilen äitipolilla kontrollissa verenpaineiden vuoksi, ja samalla keskusteltiin jonkin verran synnytystavoista perätilavauvan vuoksi. Ultrauksen perusteella lapsivettä oli kuulemma sen verran vähän, että kääntöyritykseen tuskin lähdetään, ja myös napapnuora oli sykeröllä pään vieressä, mikä myös sulkee kääntämistä lääkärin mukaan pois. Tämä ei minua sureta, koska olin jo miettinyt, että en mielelläni lähtisi kääntöyritykseen. Eiköhän se pikkuinen ihan tarkoituksella ole oman paikkansa noin valinnut. Lääkäri ei uskonut, että vauva enää itsekään yrittää kääntyä.

Lääkäri ei ollut vakilääkärini vaan melko nuori nainen. Aluksi olin pettynyt, mutta lääkäri vaikutti ihan huipputyypiltä, eli omat ennakkoluuloni saivat siinä pöllytystä... Tosi taitavasti ultran kanssa toimi, esitteli minulle vielä käiverön kasvoja, kun olivat niin sievästi tarjolla. Pieni pulloposki siellä oli täydessä touhussa, teki jo kovasti hengitysharjoituksia, joten vartalon ympärysmittaakin otettiin useampaan kertaan. Painoarvioksi saatiin nyt 2550 g, eli 350 grammaa oli parissa viikossa pulskistunut. On hieman keskivertovauvaa pienikokoisempi, ja lääkäri arvioi edelleenkin painon olevan laskettuna aikana noin 3300 gramman kieppeillä.

Varsinaista synnytystapa-arviota ei vielä tehty, lantio vaikutti sisätutkimuksen perusteella olevan normaalikokoinen. Kävin kuitenkin lantion röntgenkuvauksessa, ja varsinainen synnytystapa-arvio on sitten ensi viikon tiistaina samalla kun kontrolloidaan uudelleen noita verenpaineita. Mikäli lantion mittauksissa ei estettä perätilasynnytykselle ole, niin valinta jää sitten mulle. Sain molemmista tavoista paksut niput tietoa mukaan, ja ensi tiistaina sitten puhutaan lääkärin kanssa lisää.

Mikäli menee sektioksi, niin se tehdään lääkärin mukaan yleensä ennen laskettua aikaa, 39+ viikolla. Eli silloin h-hetki voi kolmen viikon päästä olla jo käsillä, tai sitten nyytti on jo sylissä! Perätilasynnytystä ei sen sijaan mielellään käynnistetä, eli tulisi sitten kun tulisi.

Tuntuu aika hurjalta. Mahdollisesti enää kolme viikkoa... Mies oli kotona kun tulin, ja uutiset kuullessaan katseli kalenteria epäuskoisen näköisenä. Vaikka päivien vähentyminen on kummallakin ollut tiedossa, niin siltikin tuo asia jotenkin konkretisoitui. Tuli sellainen ilon ja pelon aalto, koko elämä muuttuu ihan kohta. Mies sanoi, että saan tehdä päätöksen synnytystavasta ihan omien tuntemusten mukaan, hänelle on tärkeintä, että sekä minä että vauva ollaan turvassa. Ihan riskittömiä eivät kummatkaan tavat kuitenkaan ole, joten pohtimisen paikka tässä nyt todellakin olisi. Pitää nyt perehtyä materiaaliin ja ynnätä plussia ja miinuksia.

Ensi tiistaita odotellessa ei auta kuin jatkaa levollista odottamista. Verenpaineet olivat edelleen koholla, mutta yritetään jatkaa samalla lepo-linjalla, sain pissatikut mukaan valkuaisten seuraamiseksi. Mietin tuossa juuri, että jos tätä verenpainetta ei olisi, niin voisin sanoa tämän loppuraskauden olevan jopa aika helppoa aikaa. Ei selkäkipuja, eikä kovin tukalaa oloa, ei turvotuksia eikä närästyksiä tai suurempia vihlontoja... *nyt on pakko mennä koputtamaan puuta ihan kaksin käsin*

Cazze 36+4

1 kommentti:

JonnaKonna kirjoitti...

Tsemppiä päätöksen tekoon. Ei välttämättä ihan helppoa päätös. Meillä oli esikoinen perätilassa ja vähäisen kääntöyrityksen jälkeen lääkäri suositteli sektiota. Ainakin siis Jorvissa lääkäri ei suositellut ensisynnyttäjälle perätilasynnytystä. Mutta kukapa sitä on tietämään kumpi vaihtoehto on parempi. Ja jos lääkäri on selkeästi sitä mieltä että jompi kumpi olisi lääketeiteellisesti parempi vaihtoehto teidän kohdallanne, niin varmasti olisi sen sanonut.

Tsemppiä myös loppumetreille! Pian se nyytin-nuppu on tiedän sylissänne tosiaan! <3