torstaina, marraskuuta 06, 2008

Äiti - kätevä vempele

Tätä kirjoittaessani tyttö touhuaa sitterissä, yläpuolelle virittelemämme mobile hymyilyttää, ja nyrkit heiluvat innoissaan. Onhan hänellä jo nimikin, mutta jätettäköön se kuitenkin salaisuudeksi. Olkoon hän täällä tyttö, käiverö, nyytti tai vaikkapa pikku-tirpuli.

Puheen ensimetreille on lähdetty. Tytteli aloitti kuukauden iässä kuplakielellä, eli pärisyttelemällä sylkikuplia hoitopöydän vieressä olevalle keraamiselle nallelle. Aluksi nauroimme pärskintää, kunnes luimme Desmond Morrisin uudesta Vauva-kirjasta, että kyseessä tosiaankin on puheen ensiaskeleet, kuplakieltä puhuvat muutkin samanikäiset vauvat. Tätä "Tirppa-kieltä" meillä puhutaan siis useasti päivässä, mutta vain vaipanvaihdon yhteydessä tälle tietylle nallelle. On aika hellyttäävää seurata, kuinka tytön kasvoille leviää tuolloin aina sellainen "hei nalle, pitkästä aikaa" -haltioitunut hymy ja sitten alkaa kova pärskintä, ties mitä kuulumisia siinä tirppa-kielellä sitten kerrotaankaan...

Muussa toiminnassa mukaan on alkanut tulla pieniä huudahduksia ja äännähdyksiä, eli kohti jokeltelua ollaan menossa. Aika malttamattomana sitä odottaa kaikkia näitä kehitysaskeleita, siitä pienestä avuttomasta nyytistä tulee päivä päivältä esille enemmän persoonaa. Tuntuu niin hullulta ajatella, että jo pian meillä jo ryömitään, kontataan, seisotaan, kävellään, juostaan...

Monet isomman vauvan omistavat sanovat, että nauti nyt, kun se vielä pysyy aloillaan. Minusta taas tuntuu, että en malta odottaa sitä vaihetta, kun me voimme käveleskellä tuossa pihalla käsi kädessä tutkimassa lunta tai kesän kasveja. Nyt esittelemme näitä ihmeitä nyytille lähinnä ikkunasta osoitellen, samalla kun nyytti itse tuijottaa haltioissaan lähinnä ikkunanraameja...

Ruoka maistuu tytölle todellakin hyvin. Posket ovat pyöristyneet valtavasti, ja osa 56-senttisistä vaatteista tuntuu jo aika pieniltä, 50-senttiset on jo siirretty syrjään. Ensi viikon neuvolaa odotetaan siis mielenkiinnolla, mutta kyllä tyttö jo yli 5-kiloinen selvästi on. Ja nyt viimeinkin uskon kaikkia minua odotusaikana neuvoneita: Niitä pieniä vaatteita ei tosiaankaan kannata hamstrata liikaa! Äkkiä kone ne pesee ja vielä jos kuivurin omistaa, niin vielä nopeammin on taas vaatteet käyttökelpoisia.

Imettämistä jatkan uutterasti, vaikka vieläkin tulee tilanteita, että joudumme antamaan korviketta lisäksi tytön jäädessä nälkäiseksi. Maidon tuloa selvästikin helpotti luopuminen vuoroöin valvomisesta mieheni kanssa. Kun aloin saada paremmin unta alkuyöstä ja syöttöjen välillä, ei univelkoja enää kertynyt, joten vuorovalvomisia ei enää tarvittu. Mieskin nukkuu yöt meidän kanssa. Me ollaan tytön kanssa kuulemma öisin niin hiljaisia, ettei ole herännyt vielä.

Olen oppinut jo vanhempien tärkeimpiä taitoja: Osaan syödä hotkimalla, ja tarvittaessa vain toisella kädellä. Toinen tärkeä taito onkin tuo yhdellä kädellä tekeminen: pyykit tulee pestyä, pöydät siivottua ja muut kotiaskareet tehtyä varsin hyvin vain toisen käden varassa. Vasen hauis alkaakin kehittyä aikamoiseksi, onhan tuo typy jo kuuden kilon painoinen puntti =) Pitänee keksiä jotakin touhua tuolle oikeallekin kädelle, ettei raukka surkastu olemattomiin.

On muuten aika jännä juttu, että naiset kantavat lähes poikkeuksetta lasta vasemmalla käsivarrellaan, vaikka olisivat oikea- tai vasenkätisiä. Tuosta samaisesta Morrisin Vauva-kirjasta luin, että tuokin tapahtuisi ihan vaistojen sanelemana, sillä äiti laittaa lapsen automaattisesti sydämen puolelle, koska äidin syke rauhoittaa lasta. Kai siinä jotain perää onkin, sillä miehellä tuota viettiä ei ole, hän kantaa tyttöä oikealla käsivarrella. Ollaan me äidit sitten aika käteviä vempeleitä!

6 kommenttia:

Pirjo kirjoitti...

Joo, olen miettinyt samaa, että kummasti sitä pystyy tekemään juttuja oikealla kädellä, mm. nyt kommentoimaan sulle, kun typsy köllöttää vasemmallä käsivarrella. Kirjoitusvurheitä vaan tulee enemmän ;)

Anniina kirjoitti...

Olipa ihanaa kuulla kuulumisianne! (Jännä muuten, että vaikka olen käynyt kurkkimassa tänne viimeksi viikonvaihteessa, niin tämä viimetorstainen kirjoituksesi näkyi minulle vasta tänään!)

Pikkuneitinne kuulostaa kasvaneen, huimaa vauhtia onkin aika mennyt :) Edessä onkin teillä ihana joulu... voi vitsit! Näitä kirjoituksia lukiessa tulee malttamaton olo saada tämä omakin masuasukki maailmaan, tulispa huhtikuu pian :)

Lämpöistä syksynjatkoa teille!

Cazze kirjoitti...

Anniina, se ettet nähnyt tekstiä jo aiemmin, oli ihan minun oma moka... Kirjoitin kyllä tekstin, mutta en painanut julkaise-nappia... (Sen siitä saa, kun yrittää tehdä niitä asioita yhdellä kädellä hosuen...)

Elinainen kirjoitti...

Olipas kivaa kuulla teidän kuulumisia! :)

Kuulostaa aivan ihanalta vauva-arjelta. Voi että - jänniä aikoja aletaan teillä elämään kun seuraatte tytön kehitystä!! Milloin kääntyy, milloin ryömii, milloin konttaa... *huokaus*

Minäkin alan olemaan malttamaton! tulisi jo ensi kevät pian! :)

petra kirjoitti...

Mukava kuulla,että teillä on alkanut arki sujumaan =)
Itse myös odotin esikoiselta uusia asioita kuin kuuta nousevaa ja kakkosen kanssa paniikki iski,että joko se vauva on näin iso kun hampaita pukkaa jne...
Ihania päivä pikku-neidin kanssa =)

Villapallo kirjoitti...

Minä ainakin kanniskelin vauvaa oikealla kädellä, vasuri kun olen. Enhän osaisi paljon mitään tehdä oikealla, eli vasemman on jäätävä vapaaksi!:-)