lauantaina, toukokuuta 12, 2007

Kertomatta on jäänyt, että olen sairastanut paniikkihäiriötä noin kymmenkunta vuotta. Kohtaukset ovat ihan hyvin hanskassa, enkä koe neuroosiani taakaksi.

Tämän vauvaprojektin vuoksi on nyt vain uusi uurastus siinä, että olen vaihtanut nyt lääkitykseni uusiin. Aikaisemmin söin Cipralexia, nyt olen vaihtanut Fluoksetiiniin. Kumpiakin lääkkeitä on käytetty myös raskauden aikana, mutta lääkärini kanssa juteltiin, että parasta olisi olla raskaus- ja imetysaika täysin ilman lääkkeitä. Nyt olen muutaman viikon ollut jo puoliksi alasajetulla annoksella, jotta lopetus olisi sitten helpompaa jos flaksi käy.

Pelottaa tietysti, että miten raskausaika sujuu kun lääkkeitä ei sitten enää olekaan. Toisaalta uskon siihen, että kyllä se äiti-luonto sitten huolehtii, kai elimistöllä on silloin muutakin tehtävää kun kehitellä paniikkeja. Toisaalta tämä on oiva tilaisuus lopetella lääkkeet, ehkä ne olivat hyvä tuki vielä silloin kun nuorena aikuisena oli vielä epävarmempi, nyt elämä jo kantaa.

Onkos muilla kokemuksia paniikkihäiriöstä ja odotus- ja vauva-ajasta? Ilmoittakaa itsestänne!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa ikäluokkaa ja syönyt Efexoria kaksi vuotta ahdistukseen. Asioita on työstynyt terapiassa ja elämän palaset ovat loksahdelleet mukavasti paikalleen muutenkin. Olen menossa parin viikon päästä lääkäriin neuvottelemaan lääkityksen asteittaisesta lopettamisesta. Toiveissa on, että voisimme kesän lopulla alkaa vauvayrityksiin (ensimmäinen). Jään seuraamaan blogiasi mielenkiinnolla! Onnea matkaan!

Anonyymi kirjoitti...

Heippa, mulla ei oo paniikkihäiriöö, mutta olen sairastanut masista (ainakin) pari vuotta. Saman ajan oon syönyt lääkkeitä. Joulukuussa puhuin lekurin kanssa vauvahaaveista ja ajettiin lääkitys alas asteittain. Kävi niin onnellisesti, että suurinpiirtein edellisellä viikolla kun otin viim. lääkkeen, niin seuraavalla viikolla plussasin. :)

Toistaiseksi mennyt kaikki ok - tosin käyn terapiassa joka kyllä tukee tosi hyvin. Lekuri sanoi mulle, että lääkitykseen voidaan palata, jos siihen tulee tarve. Se lohduttaa. (Viimeksi söin Sertralinia.)

Kovasti onnea yritykselle, lääkkeillä tai ilman!