perjantaina, elokuuta 15, 2008

Vaaliuurnille!

Lisäsinpäs tuohon sivun vasempaan laitaan pikku veikkauksen. Pyydänkin sinua nyt meditoimaan hetken ja heittämään villin arvauksen kehiin!

Omasta mielessä tuolla masussa voi olla hyvinkin tyttö- tai poikakäiverö. On toisaalta ollut ihanaa, kun ei vielä tiedä. Toisaalta olisi niin paljon helpompaa ostaa vaatteita, nyt asusteet ovat hyvin neutraaleja värityksensä suhteen. En ole noissa väreissä mielstäni kuitenkaan kovin tarkka, mielestäni pojalle voi hyvinkin pukea kirkaanpunaista ja tytöille sinistä, mutta sitten kun ne vaatteet on usein vielä kuvitettu traktoreilla tai prinsessoilla, niin eivät ne oikein istu kuvaan. Vaikka ei kai se tytteli tai poika välitä', että mikä kuva siinä rinnassa on, eikä edes sitä näe. Meitä aikuisia vartenhan nuo kaikki on tehty. Ja jos tyttö tulisi, niin olisihan se kivaa ostaa joku pikku mekko, pojalle taas jotkin henkselihousut. Noh, kuusi viikkoa niin sitten selviää, mikäli laskettuun aikaan mennessä on maailmaan tullut.

Minäpäs olen tänään perätila-urheillut. Tämä siis tarkoittaa sitä, että ensin olin maassa kontallani pylly pystyssä ja naama olohuoneen matossa, sitten hetken päästä taas korkeita tyynyjä pyllyn alla niin, että lantio nousee korkeammalle (tuttu asento kaikille vauvakuumeilijoille). Näissä asennoissa kun uskomuksien mukaan perätilavauva voisi kääntyä pää alaspäin ihan itsekseen. Etenkin ensimmäinen asento oli aika epämiellyttävä, siinä olisi kuitenkin pitänyt olla noin 15 min. En tiedä tykkäsikö käiverö vai ei, mutta kova muljunta kyllä kävi. Mutta edelleenkin hän kuitenkin puskee päällään kylkiluita ulos.

Tuon perätilan vuoksi olen sukeltanut jälleen googlen kautta internetin syövereihin. Olen etsinyt muun muassa vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin maidon tuloon silloin kun kyseessä on suunniteltu sektio, sekä sektiohaavan paranemisesta. Jostakin luin, että sektion jälkeen pityäisi olla parikin vuotta yrittämästä uutta, voiko aika olla tosiaankin niin pitkä? Uutta yritystä nyt en vielä edes mieti, tämä ensimmäinen pitäisi ensin saada hengissä maailmaan, mutta pari vuotta voi olla aika pitkä aika, jos sen kakkosen kuitenkin haluaa joskus saada.

Mielessä on jopa käynyt, että jos lantio olisikin tarpeeksi tilava, niin uskaltaisinko alkaa perätilavauvaa sittenkin synnyttämään alakautta? Jos oikein olen ymmärtänyt, niin perätilassa syntyvää vauvaa ei juurikaan avusteta. Sitä ei voida esim. vetää jaloista, jottei refleksinomaisesti levitä käsiään jne. Eli synnyttäjän pitäisi olla tämänkin vuoksi kai kokeneempi konkari, koska olisi aika itsenäistä touhua...

Hankala ja mystinen paikka kaikkinensa. Toivottavasti käiverö nyt ratkaisee tilanteen itse, ja pyörähtää lähtöasemiin ihan itse. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia, eli kaikki sektion tai perätilasynnytyksen kokeneet, kertokaas omat kokemuksenne kyseisestä tapahtumasta!

Cazze 34+0 (hihii, kello on juuri yli puolenyön)

11 kommenttia:

petra kirjoitti...

Olen välillä käynyt katselemassa kuinka täällä etenee.
Ja aika on mennyt kyllä nopsaa kun viikkoja on jo noin paljon.
Ystäväni on synnyttänyt kolme lasta perätilassa kaksiosaisen kohtunsa takia.Kaikki on ollut alle 3500g eli suht pieniä.Hänelle tehtiin röntgentutkimus jossa katsottiin lantion koko.Ja sen mukaan ystävä teki päätöksen.Ja hyvin synnytykset on menneet!
Itselläni on taas kokemusta kahdesta sektiosta.Meille tuli pojille 1v10kk ikäeroo ja suositus oli ettei alle vuoden sisällä synnyttäisi.Mutta tietty sektiosta palautuu hieman hitaammin kuin alatiesynnytyksestä.No kait sinullakin on jonkin sortin synnytyksen suunnittelu kun on tuollainen "erikoistapaus" ;)
Tsemppiä pohdintojen kanssa ja loppu odotukseen!

Weetuksen mama kirjoitti...

Mä sain myös infoa, että vuoden verran olisi hyvä pitää väliä sektion jälkeen että kohtu ehtii vahvistua.

Mä olen kuullut että perätilasynnytyksissä on hyvin tarkat kriteerit, joiden kaikkien pitää täyttyä että alatiesynnytystä suositellaan, muuten mennään sektioon. Ainakin tässä blogissa http://selennia.blogspot.com/2007/08/when-mukkelo-become-neiti.html perätilasynnytys meni tosi hyvin. Toivottavasti teilläkin menee, jos siihen päädytte.

Tiitu kirjoitti...

Suositus on, että sektion jälkeen pitäisi vuoden verran huolehtia ehkäisystä, jolloin lasten ikäeroksi tulisi vähintään lähes kaksi vuotta. Osoitteesta http://www.synnytys.net/keisarileikkauksen_riskit.pdf löytyy mielestäni erittäin informatiivinen ja asiallinen teksti sektioon liittyvistä riskeistä, joita kiistatta on. Mutta kannattaa muistaa, että todennäköisimmin kaikki menee hienosti.

Itse toivuin sektiosta (kiireellinen, ei siis ennalta suunniteltu) tosi hyvin. Haava parani ongelmitta ja siinä vaiheessa, kun alateitse synnyttäneet vielä tuskailivat omien vaivojensa (virtsanpidätyskyky jne.) kanssa, koin olevani täysin toipunut synnytyksestä (vaikkei kohtu tietenkään vielä oikeasti ollut toipunut). Sinällään sektio oli minulle ihan positiivinen kokemus - siinä hetkessä tärkeimmältä tuntui saada vauva terveenä ulos keinolla millä hyvänsä - vaikka toki mieluummin olisin kokenut luonnollisen alatiesynnytyksen.

Maidonnousu kesti aika kauan (viisi päivää), minkä uskon liittyneen sektioon. Monissa sairaaloissa lisämaitoa tyrkytetään liiankin herkästi tällaisissa tilanteissa ja jos sen suhteen itsellä on toiveita, kannattaa niitä miettiä etukäteen ja kertoa myös sairaalahenkilökunnalle. Meillä vauva sai kolmantena päivänä lisämaitoa, kun sille oli oikeasti lääketieteelliset perusteet painon tiputtua yli 10 % syntymäpainosta.

Synnytykseen valmistautuva ystäväni juuri pyysi, josko voisin pumpata heille maitoa siltä varalta, että heidän vauvansa tarvitsee lisämaitoa ja suostuin ilomielin. Minusta ajatus omien maitojen viemisestä sairaalaan tuntuu fiksulta, jos haluaa välttää altistuksen lehmänmaitopohjaisille korvikkeille heti elämän ensimetreillä. Mutta tämä tietysti onnistuu vain, jos läheisiin kuuluu imettäviä äitejä.

Toivottavasti vauvanne tajuaa kääntyä hyvissä ajoin. Onnea odotuksen loppumetreille ja itse koitokseen!

Teemamma kirjoitti...

Eksyin blogiisi lukiessani näitä odotus-aiheisia. Minulla on sektio-kokemus esikoisestani kolmen vuoden takaa. Hän meni ja kääntyi perätilaan viikkoa ennen syntymäänsä! (syntyi rv. 39) Kävin röntgenissä ja minulle vakuutettiin, että lapsi mahtuu perätilassa tulemaan. Päätin yrittää.

Toisin kuitenkin kävi, lapsivesi meni, mutta synnytys ei koskaan lähtenyt käyntiin. Lääkäri totesi, että perätiloja ei käynnistellä ja varasi leikkaussalin. Tyttömme tuli sitten sektiolla ja pääsi ensin isin hoiviin kun äiti oli tikattavana umpeen.

Maito nousi hyvin, sain kyllä mystisen piikin osastolla kipupumpun aiheuttaessa huonoa oloa: "Tämä poistaa pahoinvointia ja auttaa maitoa nousemaan". Näin kävi.

Olen raskaana (kahden keskenmenon jälkeen) ja odotan millainen pyllyilijä tämä kaveri on...

Perätilakin on siis vain yksi synnytys muiden joukossa. Vauvelillasi on vielä aikaa kääntyä! Onnea odotukseen.

Essiina kirjoitti...

Mulla on viihtynyt jostain syystä kaikki muksut perätilassa. Esikoista yritettiin kääntää -tuloksetta- ja röntgenkuvat kertoi lantion olevan liian ahdas perätilasynnytykseen. Eli sektioon joka oli positiivinen kokemus. Maito nousi hyvin enkä ollut kipeä. Kakkonen pyörähti kans jossain vaiheessa perätilaan. Kaksikin tuloksetonta käännösyritystä tehtiin.. Minä päätin että se on käännyttävä... ja pyllötin aina kontallani kun muksu vaikutti yhtään olevan vilkkaammalla tuulella. Vältin myös kyyköttelyä jottei kiinnittyisi kovin alas lantioon. Painelin myös kynnellä pikkuvarpaan tyvessä olevaa akupistettä jonka pitäisi vaikuttaa vauvan kääntymiseen. (Kokeile ihmeessä akupunktiotakin!!) Niinpä vain- viikolla 40 (!) muksu oli kääntynyt itse oikein päin. Kääntymistä en itse huomannut lainkaan.
No tuplista A-vauva oli tietysti perätilassa eikä heitä voinut edes yrittää kääntää... Mulle tarjottiin kyllä normaalia synnytystäkin vedoten siihen että tuplat on kuitenkin pienempiä mutta en uskaltanut lähteä kokeilemaan. Osa menee hyvin, osa ei ja kun se pää tulee viimeisenä niin siinä ei auta jäädä kiinni...
Mutta tarkemmin en ota synnytystapaan kantaa. Ehdottomasti mielummin alakautta kuin sektiolla (vaikka keskimmäisen synnytys olikin imukuppi) mutta perätilassa asian joutuu harkitsemaan tarkkaan. Mutta eihän ne lääkäritkään turhia riskejä ota ja yleensä kaikki menee hyvin.
Saa nähdä miten tämän uusimman tulokkaan kanssa käy. Tietysti tämäkin on perätilassa, mutta suostuuko kääntymään ja muutenkin on fifty-fifty saanko kahden sektion jälkeen synnyttää alakautta... toivottavasti saan.

milli kirjoitti...

SULLAKIN NE PÄIVÄT HUPENEE JA KOHTA TUHISEE VAUVA SYLISSÄ :) OSTITKO MUUTEN NE VAUNUT HAAPARANNASTA?

Anonyymi kirjoitti...

Itsellä oli vuosi väliä sectioissa ja oli vielä suositeltu juttu tuo vuosi. On tosin tapauskohtaista, mitä suosittelevat. Meillä eka oli hätäsectio. Kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että äippäneuvola ei tiedä asiasta tuon taivaallista (ei ainakaan tällaisessa pikkukaupungissa) ja suosittelen lämpimästi kysymään asiaa synnytyssairaalasta ja sielläkin lääkäriltä mikä on se teille suositeltava väli.

Mulla maito nousi tosi hyvin, tosin sain hyvän vinkin imetystukiryhmästä. Rintojen välissä on se "monttu" ja siinä on akupiste ja sitä kun pyörittää sormella niin maito nousee nopeammin. Toimii! Ekan section jälkeen kesti 5 päivää ennen kuin nousi, nyt meni 2 päivää ja 3 tuli jo niin paljon ettei vaavi huolinut sairaalan lisämaitoa! Vaavi 6kk saa edelleenkin omaa maitoa. Se miten sitä maitoa alkaa erittyä, on sekin persoona sidonnaista. Vältä kuitenkin timjamia, se kun kuulemma vähentää maidon eritystä. Kumina kuulemma ainakin lisää maidon tuloa, muita en tähän hätään muista.

Niin ja sairaalassa antavat luovutettua äidinmaitoa, eivät korviketta! Korviketta annetaan vain siinä tapauksessa että a)sairaala ei ole saanut luovutettua maitoa tarpeeksi tai b) vanhemmt pyytävät sitä tai c) tilanne näyttää siltä ettei oma maito tule riittämään, mutta silloinkin kysyvät luvan.

Essiina kirjoitti...

Kommentoisin tuohon viimeiseen kommenttiin sen verran että riippuu varmaan sairaalasta mitä lisämaitoa tarjoavat vauvoille. Aika monessa paikassa ollaan luovuttu luovutetusta äidinmaidosta ja annetaan korviketta. Meidän sairaalassa se on maidotonta, jotain jauheesta valmistettavaa, mutta ei sisällä lainkaan lehmänmaitoa / maidon proteiineja. Näin lapsi ei siis altistu niile vaikka saisikin lisämaitoa.

orava kirjoitti...

Voi vitsi että on sun raskaus jo edennyt pitkälle. :) Alkaa niiku h-hetki kohta häämöttää!

Kävin minäkin veikkaamassa sukupuolta - kovin on poikavoittoista, ja poika oli munkin arvaus!

PISAKKO kirjoitti...

Halusin sulle kommentoida vielä edellisten lisäksi tuosta maidontulosta sektion jälkeen jos se sinua huolestuttaa. Meillä kävi nimittäin kummankin sektio lapsen kanssa niin että maito nousi leikkausta seuraavana päivänä. Sitä sitten tuli niin paljon että kun ekan kerran suihkuun pääsin niin sain perässä käydä suihkuhuoneen lattiat pyyhkimässä maidosta, ja kun tuli lääkärikäynnin aika, ja olin juuri osastopaidan vaihtanut niin eiköhän se taas ollut etumusmärkä, no ehkä ne lääkärit siellä on kyllä kaikkeen tottuneet...

Mutta näinkin voi siis nopeasti nousta sektion jälkeen. Yksilöllistä siis kovin.
t:P

Cazze kirjoitti...

Kiitos kommenteista ja linkkivinkeistä! Kyselin tuota äidinmaitoasiaa, meidän sairaalassa onneksi annetaan luovutettua äidinmaitoa. Joskus siitä on vaan ollut niin pulaa, ettei ole voitu antaa kuin teholla oleville vauvoille, täysiaikaiset ovat silloin joutuneet tyytymään korvikkeisiin...