perjantaina, elokuuta 22, 2008

Viisi viikkoa...

Viisi viikkoa laskettuun. Toisaalta niin vähän, mutta toisaalta loputtoman pitkään. Olen tottunut jo tähän mahaani niin hyvin, että onkohan olo sitten tyhjä, kun käiverö joskus maailmaan putkahtaa? Iltaisin nukahdan yleensä käiverön jumpatessa, ja aamuisin makailen sängyssä rauhassa odottaen, että myös masussa alkaisi liikehdintä. Vasta sen jälkeen aloitamme yhdessä uuden päivän.

Nyt kun mies on viihtynyt sorsa- ja hanhijahdissa, ja olen ollut aika paljon yksin kotona, niin huomaan juttelevani mahalle entistä enemmän. Kun mies on kotona, niin sitä höpöttelyä vähän pidättelee. Mutta enhän minä en yksin ole ollut kotona pitkään aikaan. Kotona ollaan nyt kahdestaan, käiverö ja minä. No vanhin noutajamme on toki ollut vahtikoirana, eli kolmestaan.

Kiitos kaikille sektiota ja perätila-asiaa kommentoinneille. Nyt minulla on sellainen olo, että en pelkää enää kumpaakaan. Pitää kuunnella lääkärien mielipide ja yrittää toimia sen mukaisesti. Kun nyt sinne asti vielä jaksaisi odottaa.

Kävin äitiyspolilla tiistaina verenpaineiden vuoksi. Neuvolassa oli verenpaine hurjat 150/110. Paineet olivat olleet koholla jo kotona, joten tiesin kyllä, että neuvolassa luvut ovat sitten erityisen suuret. Äitiyspolilla makasin vähän aikaa käyrillä. Käiverö nukkui ensin ja sykkeet olivat 125 luokkaa. Sitten alkoikin kova jumppahetki ja sykkeet kävivät välillä 180:ssa. Oli mukavaa seurata käiverön elkeitä. Jos vaikkapa yskäisi, niin alkoi pienessäkin olla heti eloa. Ultralla tilanne katsottioin myös, painoarvio oli 2200g (viikkoja oli tuolloin 34+3). Lääkärin mukaan olisi tulossa jonkin verran alle 3500-grammainen vauva, mikäli syntyy laskettuna aikana.

Paineetkin asettuivat, kun ne käyrällä makoilun perään mitattiin, niin lukema oli laskenut 130/92:een. Lääkärin mukaan verenpaineeni ei ainakaan vielä viittaa raskausmyrkytykseen koska muita oireita ei ole. Lääkäri mietti tavallisen verenpainelääkityksen aloittamista, mutta päätyi sitten siihen, että kokeillaan vielä ilman, lepopaineet kun olivat kuitenkin paremmat. Nyt on kuitenkin sitten taas kaikki turha rehkiminen kielletty, imuroinnit ja isommat siivoamiset on miehen huolena (*ai kun harmittaa*). Kontrolikäynti olisi sitten viikolla 36+3, samalla mietitään kai jo synnytystapaakin, jos vielä perätilassa viihtyy.

Niin, niitä hankintojakin on jo tehty. Haaparannan reissulta ei vielä vaunuja ostettu, löydettiin kyllä mieluinen malli, mutta saatiin kuitenkin ne halvemmalla suomalaisesta verkkokaupasta. Elikkä tässä ovat sitten meidän vaunut (pitäisi tulla viikon sisään). Noihin ostimme siis lisäksi pehmeän kantokopan. Ihastuin vaunujen ketteryyteen ja vakauteen. Olen tuttavieni nelipyöräisiä vaunuja lykkinyt kaupoissa ja hämmästellyt niiden vaikeaa liikuteltavuutta. Näitä kolmirattaisia suositteli sitten yksi tuttavaperhe, jolla vaunulenkillä ovat usein myös koirat mukana. Hyvin pelittävät kuulemma myös lumessa. Toivottavasti oli hyvä hankinta, olivat hieman kalliimmat kuin Quinnyt, joita ensin mietimme.

Ja sitten: lastenhuoneeseen on valittu yhdelle seinälle RTV:n uudesta Woodlandin mallistosta suurta tulppaanikuviota (ei ollut missään kuvaa, höh), muut seinät maalataan. Ensi viikolla aikoi mies hoitaa rempan. Sitten Ikeasta ostettiin iso lipasto vauvantarvikkeille. varsinaista hoitopöytälipastoa ei sitten hankittu, vaan ostettiin samalla reissulla Ikean rimpula. Kestää sen minkä kestää ja sitten saa mennä varastoon apupöydäksi. Huoneeseen tulee lisäksi valkoinen puusepän tekemä kehto (päiväunipaikaksi) sekä joko sohva tai nojatuoli. Laitan kuvaa sitten kun koko homma alkaa olla valmis.

Ja lisäksi on sitten hommattu Gracon turvakaukalo, korvakuumemittari, sähköinen rintapumppu, tuttipullot, silikoniset ensitutit, liivinsuojia, puhdistuspyyhkeitä, hoitoalusta, kotiintulovaatteet, kylpyamme ja imetystyyny... Pinnasänky tulee alussa meidän makkariin ja on valmiina petivaatteineen yläkerran lämpimässä varastossa. Hankintaa odottavat vielä sitteri ja rintareppu, ne hankitaan sitten kun/jos siltä tuntuu. Eli kyllä kai kaikki alkaa pääpiirteissään olla valmiina... Ne mitä puuttuu, saa mies sitten juosta kaupasta =)

Ja se vaippamaailma sitten.... Taidan olla täysin hurahtanut jo nyt kestoihin, mutta se onkin sitten kokonaan toisen tarinan paikka. Nyt makuuasentoon hetkeksi.

Cazze 34+6

9 kommenttia:

Chaska kirjoitti...

Meillä tuo korvakuumemittari ei ole toiminut lapsilla kuin vasta joskus parivuotiaasta eteenpäin. Sitä ennen korvakäytävät on olleet jotenkin niin ahtaat, ettei se mittaa oikeasta kohdasta vaan lukemiksi tuli aina jotain 34-35. En sitten tiedä onko noissa mittareissa eroa eri merkkien välillä. Mutta älä siis pelästy jos korvakuumemittarin mukaan lapsi on koko ajan alilämpöinen. :)

Ja mulla on myös 5 viikkoa laskettuun aikaa ja se tuntuu ikuisuudelta. En yhtään panisi pahakseni jos tää vauva päättäisi syntyä vähän aikaisemmin.

Chaska kirjoitti...

Meillä tuo korvakuumemittari ei ole toiminut lapsilla kuin vasta joskus parivuotiaasta eteenpäin. Sitä ennen korvakäytävät on olleet jotenkin niin ahtaat, ettei se mittaa oikeasta kohdasta vaan lukemiksi tuli aina jotain 34-35. En sitten tiedä onko noissa mittareissa eroa eri merkkien välillä. Mutta älä siis pelästy jos korvakuumemittarin mukaan lapsi on koko ajan alilämpöinen. :)

Ja mulla on myös 5 viikkoa laskettuun aikaa ja se tuntuu ikuisuudelta. En yhtään panisi pahakseni jos tää vauva päättäisi syntyä vähän aikaisemmin.

Tiitu kirjoitti...

Suosittelen lämpimästi vauvan kantamista. Se tekee hyvää pienelle ja jättää kantajan kädet vapaaksi puuhailemaan muuta. Sen sijaan en suosittele hankkimaan rintareppua. Se ei ole kantovälineenä ergonominen kantajalle (hartiat kipeytyvät lapsen painon kasautuessa erityisesti hartioihin), eikä pidemmän päälle myöskään kannettavalle (sen takia rintarepuissa on määritelty maksimikäyttöajat, jotka käsittääkseni ovat lähinnä minuutteja, eivät tunteja). Aiheesta voit lukea lisää esim. osoitteista http://babyidea.fi/reppuvsliina.html ja http://www.kantoliinakanava.fi/kantoliinakanava/tekstisivu.tmpl?navi_id=292.

Jos pitkän liinan sitomisen opettelu ei kiinnosta, suosittelen harkitsemaan ergonomisen kantorepun, esim. Ergo, Manduca tai Yamo, hankintaa. Manducaa voi käyttää sellaisenaan 3,5-kiloisesta asti, Ergoon pitää hankkia erillinen vauvatuki, jos sitä haluaa käyttää ihan pienellä. Yamoa voi käyttää vasta noin 4 kk:n iästä alkaen. Kantorepulla lasta voi kantaa taaperoksi asti ja se jakaa lapsen painon hartioille, selkään ja lantiolle niin, että kantaminen ei käy raskaaksi pidemmilläkään matkoilla. Lisäksi kantorepuissa on tosi hyvä jälleenmyyntiarvo, toisin kuin rintarepuissa. Kantoreppu on siis sijoituksena paljon riskittömämpi, kun siitä saa tarvittaessa omansa takaisin. Itse olemme olleet tosi tyytyväisiä Manducaan, vaikka pienen vauvan kanssa paras kantoväline mielestäni onkin trikooliina. Manduca on kuitenkin siitä näppärä, että se sopii sellaisenaan niin vauvalle kuin taaperollekin. Manducoita saa uutena 90 euron hintaan, käytettynä niistä saa maksaa noin 80 euroa. Rintareput ovat käsittääkseni samaa luokkaa tai jopa kalliimpia. Manduca valitettavasti vaan on aika lailla myyty loppuun koko maasta tällä hetkellä, mutta syys-lokakuussa on tulossa uusi erä maahan.

Kantoreppu/-liina vapauttaa vanhemman puuhailemaan omia juttuja samaan aikaan kun lapsi saa olla lähellä ja seurata menoa aikuisen tasolta. Samoin kantaminen vapauttaa kulkemaan paikoissa, joihin vaunuilla ei ole mitään asiaa, esim. metsässä. Ainakin itse olen kokenut, että kantoliina vapauttaa minut äitinä tekemään monia asioita, joita ilman liinaa (tai kantoreppua) olisi mahdotonta tehdä vauvan vaatiessa jatkuvaa huomiota. Ja selvästi huomaan, että liinaan tottunut vauvamme kaipaa liinassa keikkumista ja rauhoittuu siihen huomattavasti paremmin kuin "pelkkään" syliin.

Pahoittelen, jos tästä tuli kovin paasaava kommentti. Harmittaa vaan niin paljon, kun monet ostavat marketista kalliin rintarepun ja toteavat kantamisen olevan tosi raskasta ja epämukavaa. Kun sitä se nimenomaan ei ole, kunhan kantoväline vaan on oikea.

Tiitu kirjoitti...

Kokeillaanpa laittaa tuo toinen linkkiä uudestaan:

http://www.kantoliinakanava.fi/kantoliinakanava/
tekstisivu.tmpl?navi_id=292

Cazze kirjoitti...

Kiitos Tiitu kommentista, pitääpä surffata nyt ajan kanssa ja lukea ennen hankintapäätöstä.

Ja kiitos myös Chaskalle, nyt en säiky sitten lämpöä mitattaessa. =)

Nonna kirjoitti...

Hyvät vaunut löysitte! Meillä Jeminalla (ens viikolla 6kk) samat kärrit ja ihan kauhiasti olen tykännyt. En vaihtais yksiinkään nelipyöräisiin. Pieni tavarakori, johon vaunuvaiheessa lähes mahdotonta päästä on miinusseikka, mutta tiesin sen etukäteen.

Nopeasti menee viisi viikkoa ja sen jälkeen ajan kulun nopeudella ei olekaan mitään rajaa. (nimim. vastahan mä synnytin)

Onnea tulevaan koitokseen!

Kati kirjoitti...

Peesaan Tiitua ja ihan ilman mitään tutkimuksia, puhtaasti kokemuksen voimin. Alkuun liinan sitominen oli pohdintaa vaativaa, mutta nyt vauva sujahtaa kyytiin mille puolelle tahansa hujauksessa. Meillä on myös lainassa kantoreppu, jota on kerran kokeiltu. Se painoi jo vastasyntyneen kanssa hartioita ja oli minusta hankala kiinnittää niin, ettei tuntunut, että lapsi tipahtaa kesken asettelun. Liinan kanssa taas voin edelleen käydä kaupungilla ostoksilla ja 8-kiloinen neiti saa kurkkia turvallisesti äitin rinnalta maisemia, tai painaa päänsä rintaan, jos arastuttaa. Voin laittaa lapsen naama tai selkä menosuuntaan rinnan päälle, lonkalle tai selkään, jolloin voin vaikka poimia marjoja.

Ja ei sinulle tyhjä olo ilman mahaa tule. Hämmästyt jopa, kuinka iso maha alkuun on tyhjänä nahkapussinakin. Ja kun hiukan aikaa kuluu, alat katsella isoja mahoja kaihoten ja muistellen viime hetken odottelua (oli se sitten tuskaisaa tai ei, muutaman kuukauden päästä muistat sen vain ihanana ;). Joo, tunnustan, kuumetta pukkaa minulle ja miehelle. Jos Luoja suo, vuoden päästä minulta taas ensimmäiset kyselevät, että koskas on vauva tulossa.

Niin, meidän neiti kiepsahti itsekseen ympäri aika tarkkaan viikolla 35. Tytön serkku kiepsahti päälleen viikolla 38+6 ja syntyi 12 tuntia myöhemmin :O

Tiitu kirjoitti...

Kommentoin vielä tuohon Katin kommenttiin. Epäilen vahvasti Katin kokeilleen rintareppua kantorepun sijasta. Kantoreppu kun ei oikein säädettynä paina mistään, rintareppu sen sijaan painaa tyypillisesti hartioita.

Jos nyt sattuisit kantoliinoista innostumaan, niin vastasyntyneen kanssa toimivin on pitkä trikooliina. Merkeistä voin suositella MaM Ecoa ja Hug-a-bubia. Näitä molempia on hyvin liikkeellä myös käytettyinä.

Tuosta Katin mainitsemasta kasvot eteenpäin kantamisesta on kahtalaista näkemystä. Joidenkin mielestä se on ihan ok, omasta mielestäni tarpeetonta, kun lapsi kyllä näkee muistakin kantoasennoista riittävästi päätään kääntelemällä. Kasvot eteenpäin kantamalla on hankala saada lapsi ergonomiseen asentoon ja uskon myös, että lapsi kokee olonsa turvallisemmaksi kasvot kantajaan päin voidessaan peilata liinasta käsin kokemansa ja näkemänsä kantajan reaktoiden kautta ja voidessaan niin halutessaan painaa päänsä piiloon liinan alle viriketulvalta.

Kati kirjoitti...

Tiitulle lisäinfoa. Terminologia on edelleen vierasta minulle. Jotenkin tuntuu, että koko vauvamaailma on niiiin käsitteellistetty, että vähintään sanakirjan tarvitsisi siinä virheettä selvitäkseen. En meinaan ihan oikeasti tiedä, mitä eroa on kantorepulla ja rintarepulla. Mutta uskallan väittää, että kumpikaan niistä ei täydellisesti sovi ihan jokaiselle.

Ja kasvot menosuuntaan kantamisesta. Toiset tykkää kantaa nassu menosuuntaan, toiset ei. Meillä käytetään nassut vastakkain tai lapsi selässä -tyylejä, riippuen pitääkö tehdä jotain samaan aikaan. Lähinnä mainitsin senkin kantotyylin, koska toisten mielestä se on kaikkein kätevintä. Yksi syy, miksi en siitä reppuhäsmäkästä tykännyt oli sekin, että siinä on pakko jossain vaiheessa kääntää lapsi kasvot menosuuntaan.

Myös minä suosittelen alkuun trikooliinaa. Paikallisessakin Prismassa on myynnissä Tricot Slen -merkkinen liina, joka on pitänyt hyvin muotonsa ja värinsä pesuissakin.