Täti kylässä

Niinhän se "täti" kurvasi pihalle ferrarilla. Pah. Olin pettynyt, pieni itkukin pääsi, mutta nyt oli vasta toinen toinen yrityskierto keskenmenon jälkeen, joten ei vielä syytä huoleen.

Tämä vauvaprojekti on ollut tähän saakka lähinnä minun hössötystäni, mutta mieskin sanoi nyt suoraan, että kyllä hän toivoo sitä lasta todella kovasti ja oli myös pettynyt. Kertoi, että miettii usein keskenmenoa, miltä poika olisi näyttänyt, minkälainen hänestä olisi kasvanut. Minä en toivo mitään muuta kuin että oikeasti pääsisin hänen toiveensa toteuttamaan. Puhuimme myös siitä, että onnistumisessa voi silti mennä vuosia, joten olisi hyvä jos ei kauheaa
painolastia toiveelle laita, sillä pettymyksiä voi tulla kuukausi kuukauden perään.

No, minä olen yrittänyt nyt puuhata meille jotakin muuta ajateltavaa, sillä meillä on keittiöremontti vireillä. Nykyinen keittiö on alkuperäinen 90-luvun alun keittiö puisine vitriineineen. Ei oikein nuorten aikuisten keittiö.

Tänään kävin viemässä pohjapiirustuksia pariin keittiöliikkeeseen, ja parin viikon päästä pitäisi tarjouksia jo tulla. Minun unelmissani on tumman pähkinän väriset alakaapit, vetolaatikkoina. Yläkaapit ovat valkoiset kiiltäväoviset, kapeat vaakakaapit. Lisäksi unelmana on keittiösaareke, jonka ympärille tulisi muutama baarijakkara pikaista aamupalaa varten. Ruokapöytä-seinälle tulisi jokin näyttävä tapetti, kenties punaista kultakoukeroin..... Huoh. Ja kaikki kodinkoneet menisi uusiksi, haluan rosterikoneet. Nykyään on vielä senpintaisia, että niihin ei jää sormenjälkiä. Kätevää. Täytyyhän siinä suunnitelmassa kuitenkin ottaa huomioon sekin, että huushollissamme joku päivä olisi lapsiakin?