torstaina, tammikuuta 31, 2008

Pelkoa

Tulin juuri koirien kanssa lenkiltä, kun huomasin että oli tullut aika paljon verensekaista, vaaleanpunaista valkovuotoa.

Nyt on todella lannistunut ja masentunut olo. Mies yrittää lohduttaa, että voi olla viatonta, mutta mie pelkään kaiken nyt toistuvan.

Juuri kun pääsin huokaisemaan helpotuksesta, sillä kävin eilen verikokeessa, ja HCG-taso oli noin 11400, mikä on näille viikoille todella hyvä luku.

Nyt ei jaksa edes toivoa mitään.

sunnuntaina, tammikuuta 27, 2008

Huntalo emäntä

Tänään huushollissa häärii todella huntalo emäntä. Aamulla alkoi pieni huimaus, todella lievänä kuitenkin. Räppäkäpälänä olen kaatanut jo maitolasin ja tiputtanut ketsuppipullon lattialle. Huimaus taisi olla viime raskaudessakin ensimmäinen tuttavuus näiden alavatsakipujen ohella, eli ehkäpä tämä raskaus on oikeaan suuntaan menossa.

Torstaina kävin lääkärissä, teki sisätutkimuksen ja katsoi vielä ultralla. Eihän siellä vielä sikiötä näkynyt, sen verran pienillä viikoilla vasta mennään, mutta näki kuitenkin sen, ettei verenvuotoa näkynyt ja kohdun limakalvo oli paksuuntunut ja hyväkuntoisen näköinen. Ja kohdunsuun napukka oli kiinni ja kohtu kuulemma jo hieman suurentunut.

Sain ajan myös varhaisultraan kun sitä pyysin, eli voin perua sen yksityiselle puolelle varaamani ajan. 12. helmikuuta sitten olisi tarkoitus mennä kurkkimaan, että onko siellä maha-asukkia vai ei. Sinänsä karmivaa, sillä päivä on juuri sama kun meillä olisi ollut laskettu aika ensimmäiselle lapsellemme. Toivottavasti tuosta surullisesta päivästä tuliskin ultran myötä sitten onnellinen päivä. Nyt vain peukutetaan, että päästään sinne saakka!

Nyt mentäisiin siis raskauviikolla 5+1, eli reilu kolme viikkoa on sikiö jo sisällä asustanut. Joukkoon hieman tilastoja: Raskausviikoilla 3-5 on jo 80 prosentin mahdollisuus, että raskaus etenisi loppuun saakka. Mutta toisaalta, siihen että tulee keskenmeno viikolla 15, on vain 4 prosentin todennäköisyys, riski kuolla kohtuun on vain 1 prosenttia. Eli todella paska mäihä meillä kyllä viimeksi oli...

Muillekin tilastotiedoista kiinnostuneille tiedoksi, oheisesta linkistä selviää keskenmenoriskit eri raskauden vaiheissa:
http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008

Miten tässä malttaa vielä kahdeksan kuukautta....

Oikeasti. Mie olisin valmis jo nyt ottamaan sen nyytin syliin!

Raskaana olen myös maanantaina otettujen verikokeiden perusteella, arvo oli 364. Viitearvot tuolle välille ovat 3-426 (löydetty perhesuunnittelun sivuilta http://pesu.come.to/ ), eli normiraskaus olisi menossa. Huomenna on vielä tk-lääkäri. Minä en olisi sinne edes pyrkinyt, mutta lääkäri oli toivonut, että menen käymään kokeen lisäksi myös siellä. Ihan hyvä juttu toisaalta, ehkäpä olisi mahdollista päästä alkuraskauden ultraan. Olen kyllä varannut sellaiseen ajan yksityisen puoleltakin.

Muuten oireilu on aika vähäistä, alavatsakipuilut jatkuvat ja tämä pohjattoman oloinen väsymys. Iltavuoro töissä odottaisi, joten nokoset ehkä olisi paikallaan...

Joku kommentoi, että kannattaisiko nyt vähentää liikkumista. Aion kyllä vähentää, mutta en kuitenkaan kokenut viime raskaudessakaan liikaa liikkuneeni. Lajeja toki täytyy reippaasti pehmentää. Plussauksen kunniaksi olen sitten viikon ollut tekemättä yhtään mitään.

Tämä lähtis päikkäreille.... =)

maanantaina, tammikuuta 21, 2008

Onnen alkua?


Niin tässä nyt taisi käydä, että raskaana ollaan! Piti asia varmistaa oikein kahdella testillä,alempi Clearblue, ylempi marketin halpistesti.

Jotenkin osasin jo odottaa plussan pysymistä, sillä koko viikonlopun jatkui armoton väsymys ja päikkärit oli otettava joka päivä. Meidän toive vauvasta on jälleen askelen lähempänä toteutumistaan!

Tuntuu epätodelliselta, neljä kiertoa tarvitsi keskenmenon jälkeen siis yrittää. Nyt olen sitten kaikenmaailman laskureilla laskenut arvioitua laskettua aikaa. Mikäli kaikki menee hyvin, pitäisi meille syyskuun lopussa syntyä pikkuinen, olisi vaaka niinkuin äitinsäkin. Ja meneillään olisi raskausviikko 4+2!!!

Tiedättekös mitä minä tein? Kerroinkin tuossa aiemmin, että heitin raivoissani perjantaina lumipalloja ja kirosin äiti luontoa. No, minä kävin koirien kanssa samassa paikkaa kävelemässä ja pyysin anteeksi sanojani... =)

Pyysin miestäni, että yritettäisiin pysyä mahdollisimman positiivisina, vaikka meille elokuussa kävi niin kuin kävi. Minä en halua jossitella ja pelätä koko raskautta vaan tähtään siihen, että syyskuussa minulla on hurjan iso maha!

Sen verran tuo aikasempi keskenmeno kuitenkin pelottaa, että tilasin jo ajan alkuraskauden ultraan kolmen viikon päähän, on ystävänpäivänä. Sitten nähdään sytkyttääkö pikkuinen sydän.

Nyt taitaisi alkaa sitten vauvahapatus täällä blogissakin, koittakaa kestää =)

lauantaina, tammikuuta 19, 2008

Eipäs-juupas

No jopas tämä menee omituiseksi.... Ei ne menkat sitten alkaneetkaan, vähän tuli kirkasta verta ja sen jälkeen vuoto loppui kuin seinään. Menin illalla vielä bodypumpiin, jotta saisin päätä tyhjennettyä. Sinne sitten laitoin kaikki varasiteetkin, kuukautisten ensimmäisinä päivinä kun vuoto on yleensä ollut todella runsasta. -Kun tulin kotiin, oli tampax rutikuiva. Eikä ole vuoito jatkunut vielä tänäänkään.

Eli nyt en tiedä yhtään, voiko tässä iloita vai ei. Maanantaina ajattelin laittaa testit jälleen kehiin jos menkat ei tosi voimin ala ennen sitä, haen vielä tänään apteekin vähän varmemman testin. Tänään siis kp 29/28.

Kyllähän toivo kieltämättä uudelleen heräsi. Mietin, että olisivatko olleet ns. valemenkat. Olen kyllä tutkaillut oireita, eilen ja tänään on ollut todella kova päänsärky, en tiedä onko se raskausoire vai ei. Parasetamolia olen pääkipuun ottanut, mutta ei oikein auta. Rinnat myös hivenen arat (mutta voi johtua eilisestä jumpastakin) , lämpö koholla, (37,2). Eniten huolittaa tuo menkkamainen kipu, mutta sitä minulla oli jo silloin ensimmäisessä raskaudessakin, joten ehkä on vain hyvä merkki.

Miehelle kerroin eilen alkaneesta verenvuodosta, joten hän on nyt siinä luulossa että kaikki on menetetty. En halua kiduttaa häntä tällä juupas-eipäs-juupas -leikillä. Tänä viikonloppuna hänellä on lisäksi lapsuudenaikaisia ystäviä käymässä, joten hänbellä on muutakin mietittävää =)
Odottelen joko vahvan plussan, ja kerron sitten tai jos nega tulee, niin ei hänen tarvitse tietääkään koko jännitysnäytelmästä. Onneksi on tämä blogi ja te, joille voin vähän purkaa mieltä!

Palailen viimeistään maanantaina kertomaan, missä tilassa olen.

perjantaina, tammikuuta 18, 2008

Kahden päivän onni

Tänään alkoivat kuukautiset, ei jäänyt mitään epäselväksi. Kyseessä oli siis ilmeisesti ns. kemiallinen raskaus.

Aamupäivällä olin hyvän ystäväni kanssa syömässä, ja kerroin hänelle raskaudesta, kun tuntui että halkesin onnesta ja hän on ollut paljon tukena keskenmenon jälkeen. Kun tulin kotiin, niin huomasin, ettei mitään raskautta edes ole olemassa.

Nyt tuntuu todella pahalta. Vielä tänä aamuna onnellisena tihrustin, että haamu oli muuttunut vähän vahvemmaksi viivaksi. Ja nyt sitten tämä. Ihan niin kuin jotakin tällaista vielä olisin tarvinnut. Kävin koirien kanssa metsässä lenkillä ja purin raivoa heittelemällä lumipalloja puuhun. Samalla äiti-luontoa kiroten. Nyt ei jaksa enää miettiä koko hommaa.

Kiitos kaikille teille, jotka jo peukkuja pitelitte. Nyt ei valitettavasti ole enää jännättävää...

keskiviikkona, tammikuuta 16, 2008

...!!!...


Ajatus ei kulje, hymyilyttää, jännittää... testasin juuri äsken haamun!


Eli: Kävin tiistaina yksityisellä gynellä alavatsakipujeni vuoksi. Ultrasi, kaikki näytti olevan hyvin, munasarjat näyttivät normaaleilta, määräsi vielä labrakokeita. Oli aika eriskummallinen käynti kylläkin, se sähköinen gynetuoli kun jumitti. Eli kun sänky oli tulossa ala-asentoon, lähtikin menemään vauhdilla ylös, ja yläasennosta sitten kauhean rytkäyksen kanssa alas. Ja minä kyydissä.... Siinä alkoi väkisinkin naurattamaan, gyne oli vaikeana, mutta silläkin viimein hymyilytti. Kun olin pariin kertaan käynyt sängyllä katonrajassa, niin teimme sitten niin, että kun gyne antoi merkin, niin hyppäsin pois kyydistä. Sen jälkeen gyne vaati hoitajalta uutta tukimussänkyä =)


Niin, tänään sitten kävin gynen määrämissä kokeissa, eli papa, tulehdusarvot sekä raskaustesti verestä. Ja klo 13.51 soitti hoitaja, raskausarvo oli koholla, oli 15!


Vielä ei saa kuitenkaan innostua, sillä lääkäri oli kuulemma sanonut, ettei vielä voi päätellä mitään, ja pitäisi tulla uuteen testiin 2 viikon kuluttua... Joopa joo. Tiedätte varmaan, mitä tein ensimmäisenä kun pääsin kotiin!
Mutta raskaana en usko vielä olevani, haamu on kuitenkin aina haamu... Ja kaikkea voi vielä tapahtua. Nyt ei voi kirjoittaa yhtään mitään järkevää... Itkettää ja hymyilyttää samaan aikaan.

Toive niille, jotka minut tuntevat: tämä on ihan hys hys -asia!



sunnuntaina, tammikuuta 13, 2008

Juntti-luonto

Onkohan tämä ensimmäisiä kiertoja pitkään aikaan, kun en edes jaksa tarkkailla mahdollisia raskausoireita? Olen vannonut itselleni pyhästi, että turha testailu saa nyt jäädä. Siinä vaan rikastuvat testien myyjät ja minä harmaannun samaa tahtia...

Olen miettinyt, että uudelleen raskautuminen on ollut minulle kuin pakkomielle keskenmenon jälkeen. Halusin entiseen olotilaan, raskaana olon tilaan, hinnalla millä hyvänsä. On kova pala niellä itkua ja myöntää, että Äiti luonto ei anna kuitenkaan minun päättää tätä asiaa. Joko minusta joskus tulee äioti ja saan kokea oman lapsen syntymän, tai sitten en. Se ei vain ole omissa käsissä.

Jotenkin kyllä tuntuu, että ei Äiti luonto ole äiti tai nainen ollenkaan. Olisko ennemmin isä luonto tai mikä lie juntti-luonto. Sellainen olo ainakin tulee, kun lukee monta vuotta hedelmöityshoidoissa juosseiden kertomuksia. Meidän projektimme on kuitenkin suhteellisen tuore, haave vauvasta oli keskusteluissamme ensi kertaa esillä vasta vuosi sitten helmikuussa...

Kävin pitkästä aikaa lukemassa vauvat.netin keskenmeno-palstan kuulumisia. Surku tuli, niin paljon sinne oli tullut lisää väkeä, tuoreita keskenmenon kokeneita.

Samalla jäin miettimään omaa keskenmenoani. Sikiöstä ja minustahan ei siis löydetty mitään ilmeistä syytä keskenmenolle, arveltiin kysmyksessä olevan istukan kehityshäiriön. Tuolla palstalla eräs toinen hiljattaian kokenut kertoi, että hänellä oli todettu toksoplasmoosi, jonka hän oli joskus sairastanut, mutta joka oli aktivoitunut uudelleen. Siis mitä hemmettiä? Minullahan todettiin verikokeiden perusteella myös, että olin sen sairastanut, mutta siitä oli jo aikaa, eikä se ollut päällä raskauden aikana. Ja silloin lääkäri sanoi, että kun sen on sairastanut, niin se ei uudelleen tule, eli sitä ei tarvitsisi pelätä sitten uusissa raskauksissa.

Tälle toiselle naiselle olivat vielä sanoneet, että se toksoplasmoosi on aika monimutkainen juttu. Joo-o, näköjään on, kun kaikki antaa erilaista tietoa!

Mikäli toksoplasmoosi on outo, niin hieman helpotusta googlettamiseen, ohessa lainaus duodecim-terveyskirjaston määritelmästä:

"Toksoplasmoosin aiheuttaja on Toxoplasma gondii -niminen alkueläin. Ihminen saa tartunnan infektoituneesta lihasta tai kissan ulosteista. Aikuisiällä saatu tartunta on imusolmuketurvotuksineen oireiltaan lievä, lähinnä nuhakuumeen kaltainen.

Taudin tärkein ilmenemismuoto on sikiön toksoplasmoosi, joka voi syntyä, kun nainen saa tartunnan odotusaikana. Tauti aiheuttaa sikiölle elinvaurioita. Suomessa syntyy vuosittain noin 50 synnynnäisen toksoplasmoositartunnan saanutta lasta, joista suurin osa on syntyessään oireettomia. Myöhemmin, 10–20 vuoden kuluessa, lähes kaikille ilmaantuu näkö-, kuulo- tai aivovaurioita. Jos tauti todetaan heti syntymän jälkeen, vammat voidaan välttää lääkityksellä. Toksoplasma voi aiheuttaa silmäinfektioita erityisesti immuunipuutteisilla potilailla. Tauti tunnistetaan vasta-ainetutkimuksella verikokeesta, ja se voidaan hoitaa toksoplasmaan tehoavalla antibiootilla.

Toksoplasmoosin ehkäisy
Odotusaikana äidin on syytä välttää tartunnanlähteitä, kissoja ja raakaa tai huonosti kypsennettyä lihaa. Lihan toksoplasmat kuolevat hyvin keitettäessä tai paistettaessa. Suomalaisista äideistä kolmasosa on sairastanut toksoplasmoosin, mutta lämpimissä maissa lähes kaikki. Suomalaisen äidin tulisi noudattaa erityisen suurta varovaisuutta ulkomailla tai välttää kokonaan matkustamista maihin, jossa tartuntavaara on suuri."

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Sieppaa...

Tänään tämä vauvajuttu on tuntunut jo sellaiselta projektilta, että saa lentää romukoppaan... Ajoitus meni tässäkin kierrossa pahemmanlaisesti jälleen pieleen. Kun sain pitkän tihtailun jälkeen tikutettua oviksen, niin sitten mies sanoi, ettei pysty. No vikahan oli vaan omani, kun olin miestä houkutellut olemaan vähän aktiivisempi siinä parina aikaisempana päivänä. Eli suorituspaineet kai iski.

Nyt olen sitten ollut tosi tympääntynyt koko haaveiluun. Tuntuu, että koko homma on yksin minun harteilla, mies vain odottaa, että kerron sitten uutisia jos kaksi viivaa testiin tulee. Sanoikin, että olisi parempi, etten kertoisi hänelle tärppipäivistä lainkaan. Talkoohenkeä, prkl!

Mies on sitä mieltä, että tulisin raskaaksi heti jos vain lakkaisin hössöttämästä näiden ovulaatioiden kanssa. Totuus kyllä on, että lakkaan miettimästä ovulaatiota vasta jos huomaan, että jalkojeni välissä onkin munat. Täti olikin setä.

Ketutuskäyrä korkealla, nyt jumppaan. Ja ne ovulaatiotestit lentää roskiin ihan justiinsa.