Nyt on tytteli jo viiden viikon ikäinen, ja tuntuu kasvavan silmissä. Katse tarttuu entistä tarkemmin äidin ja isän silmiin, ja ensimmäisiset aidot hymyt havaittiin viime viikonloppuna. Joka päivä niitä nyt kilvan isän kanssa bongataan. Totta on, että oli sitä kuinka väsynyt tahansa, niin tuo hymy pyyhkii ihan kaiken pois, ja sitä olisi valmis valvomaan vaikka viikon putkeen.
Pikku hiljaa alkavat erilaiset äännähdykset ja eleet tulla tutummiksi.
Tytön nälän esimerkiksi tunnistaa nyrkeistä. Pikkuiset nyrkit heiluu tomerana ylös ja alas, ja jos äiti ei ole asettautunut lähtöasemiin tissinsä kanssa noin 15 sekunnissa, seuraa ohjelmassa pieni parkaisu joka kasvaa pian isoksi itkuksi.
Ennen imetystä itku taukoaa kuin leikaten. Tämä yleensä siinä vaiheessa, kun näkökenttään noin parinkymmenen sentin päähän tulee äiti, joka kaivaa luomumaitopulloaan esiin. Tytön ilme on tässä vaiheessa hyvin itseensä tyytyväinen: "Jes, se tepsi taas!"
"Hei, tissi meni ohi" -vilkuilu ja ähinä alkaa siinä vaiheessa, kun tyttö on isän, mummin tai jonkun muun sylissä, ja hän tunnistaa vieressä olevan tai siitä ohi menneen äidin. Hetkisen kuluttua tästä alkaa aiemmin kuvattu nyrkkien heiluminen.
Unilta herättyä on oma venyttelyääntelynsä, jonka aikana puhistaan myös vanhemmille syitä vaipanvaihtoon. Venyttelyvaihe heräilyineen voi kestää joskus puolikin tuntia, ennen kuin "hakekaa minut täältä syliin heti!" -parkaisu päästetään.
Uni maistuu etenkin vaunuissa ja turvakaukalossa, mikä onkin tehnyt liikkeelle lähdöistä helppoja. Tositestissä matkustushalukkuus on ensi viikonloppuna kun matkataan synttäreille 400 kilometrin päähän. Lastenvaunuihin on tyttö kerran nukutettu myös kotona, kun oli jo yliväsynyt, eikä saanut nukahdettua. Sängyn viereen pukatuissa vaunuissa tyttö nukkuikin sitten tähän astisen ennätyksensä, 6,5 tuntia putkeen. Vaunuihin tullaan siis varmaan turvautumaan toistekin. Kuka sen sanoo, että niitä käytetään vaan ulkona?
Päivittäin on ohjelmassa myös jumppahetki lattialla. Ja kyllähän niskalihakset ovat vahvistuneet, nyt päätä pidetään pystyssä jo useampia sekunteja kerrallaan.
Koirat ovat ottaneet vauvan hyvin vastaan, siitä olen tosi helpottunut. Kun vauva nukkuu iltapäivänokosiaan kehdossa, käyvät koirat aina määräajoin kurkkaamassa kehtoon häntäänsä heiluttaen. Muutaman kerran ovat kantaneet kehtoon koirien pehmolelujakin. Vauvan ollessa hereillä ne suhtautuvat vauvaan suojelevasti ja asettuvat esimerkiksi imettäessä lähelle kerälle nukkumaan. Mitään riskejä ei kuitenkaan ole otettu, eikä koiria ole jätetty yksin vauvan kanssa. En usko, että tahallaan mitään tekisivätkään, mutta voivat vahingossa vaikkapa astua päälle. Etenkin nuorimman koiran kanssa pyrin pääsemään kahdestaan lenkille tai touhuamaan jotakin, jotta ei vauvan vieneen hänen emäntäänsä kokonaan.
Jahas, nyt on havaittu muutama kiukkuisesti heiluva nyrkki...
keskiviikkona, lokakuuta 22, 2008
perjantaina, lokakuuta 03, 2008
Ensimmäiset viikot äitinä
No ei ihan "lähipäivinä" tullut sitten päivitettyä blogia, niin on maailma mullistunut pikkuisen myötä. Pikkuinen on nyt reilut kolme viikkoa vanha, ja vieläkin me katsomme häntä ihmeissämme; onko tuo juuri meidän ikiomamme?
Heti alkuun, kiitoksia kaikille onnitteluista! Olen lukenut kommenttejanne baby blues-herkistyneenä tippa linssissä, on ollut ihana huomata kuinka paljon teitä siellä nettimaailmassa oikein on! Mahtavaa myös oli kun esittäydyitte, te aiemmin taustalla blogiani seuranneetkin! Halaus kaikille ja kiitos.
Me siis pääsimme kotiin viidentenä päivänä leikkauksesta. Nyt alkavat arjen pikku rutiinit jo löytyä, mutta univelka oli kyllä melkoinen ensimmäisten päivien aikana! Tytöllä ei ollut vielä vuorokausirytmiä, ja oli yöt virkeämpi kuin päivällä. Ohessa poiminto ensimmäisen viikon yöstä, kirjoitin kerran väsyneenä päivän kulustani miehelleni, hän kun oli alussa sitä mieltä, että eihän vauvanhoito ole rankkaa, vauvahan vaan nukkuu ja syö välillä... Mies kun oli ensimmäisen viikon vielä töissä.
"Klo 23.00. Sain nukahdettua. Klo 23.30 Tyttö herää, on puklannut paitansa ihan märäksi, nyrkit heiluu, on pahalla päällä. Otan hetkiseksi viereen, toivon rauhoittuvan siihen. Tyttö nukahtaakin puolen tunnin tissin lutkutuksen päätteeksi. Siirrän tytön pinnasänkyyn ja kömmin takaisin peiton alle.
15 min myöhemmin tyttö on taas pahalla päällä, huomasi, että olen poistunut vierestä. Ei auta kuin nousta taas.
Klo 01 maissa tyttö on vaihdettu kuiviin ja pesty. Huomaan napatyngän irronneen. Minne - ei harmainta hajua, ei löydy vaikka etsin vessasta ja hoitopöydältä. Ei kai vain joku koirista ole löytänyt ja syönyt? Yritän löytää olohuoneen sohvalla hyvää imetysasentoa, tyttö suuttuu kun ei saa hyvää imuotetta rinnasta. Löytyy kuitenkin lopulta.
Hieman ennen kello 02, tyttö viimeinkin antaa minun irroittaa itsensä tissiltä. Muutaman minuutin päästä paidalle tulee taas kauheat puklut. Tytön silmät rävähtävät apposen ammolleen. Kanniskelen pikkuista, joka rauhoittaa sitä hieman. Imee sormia ja tekee tissin hamuamisliikkeitä. Nälkä sillä on taas - vaikka vasta syötiin. Ilmeisesti suurin osa tuli puklun kautta ulos. En tarjoa enää tissiä, molemmat nännit tuntuvat todella aroilta, vaan lämmitän jäljelle jääneen korvikkeen ja ajattelen nukahduttaa tytön keinutuolissa syöttäen. Kello on 3 aamuyöllä.
Tyttö on yritetty laittaa jälleen pinnasänkyyn, taas pulauttelee, vaikka kuinka yritin röyhtäyttää. Huolestuttaa, onko pikkuinen kipeä, kun kakkakin on niin vetistä. Ja tyttö jotenkin tyytymättömän oloinen. Vaippaa vaihtaessa irronnut napatynkä löytyy päällä olevan bodyn mutkista. Kello lähenee neljää, ja moni tytön nukahduttamisyritys on päättynyt pulautteluun tai läheisyyden kaipuuseen. Äiti ei saa olla kaukana. Mietin, missä mahtuisin nukkumaan tytön kanssa vierekkäin, parisängyssä se ei onnistu, sillä mies heräisi tai kierähtäisi tytön päälle.
Päätän pedata olohuoneen sohvalle pedin. Sitten tyttö nopeasti viereen ja tissi suuhun. Viimeinkin tyttö nukahtaa imetyksen päätteeksi. Kello on 04.30. Nousen ja käyn vessassa, otan banaanin ensiavuksi nälkäiseen oloon. Nukahdan noin klo 05.00.
Mies lähtee töihin, siirrymme tytön kanssa makuuhuoneeseen, tyttö herää kello 7. Uni tulee uudestaan 8 aikaan vaipanvaihdon ja imetyksen jälkeen. Klo 10.30 tyttö herää. Unta tähän mennessä minulle kertynyt noin 3,5 -4 tuntia. "
Muutaman tällaisen yön jälkeen oma väsymykseni meni niin suureksi, että otimme miehen kanssa käyttöön vuoroyöt; minä hoidan vauvaa joka toinen yö, ja mies joka toinen yö, varustautuneena pumppaamallani maidolla sekä tarvittaessa korvikkeella. Toinen sai sitten kavuta yläkertaan nukkumaan täyden yöunen. Tämän systeemin turvin on arki helpottunut, ja nyt kun rutiinit ovat löytyneet, niin myös yöt ovat helpompia. Enää emme myöskään yritä siirtää tyttöä joka syötön jälkeen pinnasänkyyn vaan annamme nukkua peittoon käärittynä vieressämme, siihen nukahtaa paljon helpommin.
Nyt tuntuu, että tytön vuorokausirytmikin on alkanut muuttua, ja nukkuu yöt vähän paremmin. Puhuinkin jo miehelle, että voisin yrittää hoitaa nyt jokainen yö, josko oma kroppakin olisi jo tottunut katkonaisempiin uniin. Olen huolissani etenkin omasta maidontuotannosta, se kun tuntuu nyt jo hiipuvan. Tyttö jää joskus imettämisen jälkeen vielä nälkäisen oloiseksi, ja olemme joutuneet antamaan joskus korviketta liäksi. Kenties nyt ei kestä olla yhtään yötä imettämättä, vaikka aamuisin heti pulloon maidon pumppaankin... Haluaisin päästä lisämaidon antamisesta kokonaan.
Jahas, tyttö heräilee unilta, tässä kuulumiset ensialkuun!
Heti alkuun, kiitoksia kaikille onnitteluista! Olen lukenut kommenttejanne baby blues-herkistyneenä tippa linssissä, on ollut ihana huomata kuinka paljon teitä siellä nettimaailmassa oikein on! Mahtavaa myös oli kun esittäydyitte, te aiemmin taustalla blogiani seuranneetkin! Halaus kaikille ja kiitos.
Me siis pääsimme kotiin viidentenä päivänä leikkauksesta. Nyt alkavat arjen pikku rutiinit jo löytyä, mutta univelka oli kyllä melkoinen ensimmäisten päivien aikana! Tytöllä ei ollut vielä vuorokausirytmiä, ja oli yöt virkeämpi kuin päivällä. Ohessa poiminto ensimmäisen viikon yöstä, kirjoitin kerran väsyneenä päivän kulustani miehelleni, hän kun oli alussa sitä mieltä, että eihän vauvanhoito ole rankkaa, vauvahan vaan nukkuu ja syö välillä... Mies kun oli ensimmäisen viikon vielä töissä.
"Klo 23.00. Sain nukahdettua. Klo 23.30 Tyttö herää, on puklannut paitansa ihan märäksi, nyrkit heiluu, on pahalla päällä. Otan hetkiseksi viereen, toivon rauhoittuvan siihen. Tyttö nukahtaakin puolen tunnin tissin lutkutuksen päätteeksi. Siirrän tytön pinnasänkyyn ja kömmin takaisin peiton alle.
15 min myöhemmin tyttö on taas pahalla päällä, huomasi, että olen poistunut vierestä. Ei auta kuin nousta taas.
Klo 01 maissa tyttö on vaihdettu kuiviin ja pesty. Huomaan napatyngän irronneen. Minne - ei harmainta hajua, ei löydy vaikka etsin vessasta ja hoitopöydältä. Ei kai vain joku koirista ole löytänyt ja syönyt? Yritän löytää olohuoneen sohvalla hyvää imetysasentoa, tyttö suuttuu kun ei saa hyvää imuotetta rinnasta. Löytyy kuitenkin lopulta.
Hieman ennen kello 02, tyttö viimeinkin antaa minun irroittaa itsensä tissiltä. Muutaman minuutin päästä paidalle tulee taas kauheat puklut. Tytön silmät rävähtävät apposen ammolleen. Kanniskelen pikkuista, joka rauhoittaa sitä hieman. Imee sormia ja tekee tissin hamuamisliikkeitä. Nälkä sillä on taas - vaikka vasta syötiin. Ilmeisesti suurin osa tuli puklun kautta ulos. En tarjoa enää tissiä, molemmat nännit tuntuvat todella aroilta, vaan lämmitän jäljelle jääneen korvikkeen ja ajattelen nukahduttaa tytön keinutuolissa syöttäen. Kello on 3 aamuyöllä.
Tyttö on yritetty laittaa jälleen pinnasänkyyn, taas pulauttelee, vaikka kuinka yritin röyhtäyttää. Huolestuttaa, onko pikkuinen kipeä, kun kakkakin on niin vetistä. Ja tyttö jotenkin tyytymättömän oloinen. Vaippaa vaihtaessa irronnut napatynkä löytyy päällä olevan bodyn mutkista. Kello lähenee neljää, ja moni tytön nukahduttamisyritys on päättynyt pulautteluun tai läheisyyden kaipuuseen. Äiti ei saa olla kaukana. Mietin, missä mahtuisin nukkumaan tytön kanssa vierekkäin, parisängyssä se ei onnistu, sillä mies heräisi tai kierähtäisi tytön päälle.
Päätän pedata olohuoneen sohvalle pedin. Sitten tyttö nopeasti viereen ja tissi suuhun. Viimeinkin tyttö nukahtaa imetyksen päätteeksi. Kello on 04.30. Nousen ja käyn vessassa, otan banaanin ensiavuksi nälkäiseen oloon. Nukahdan noin klo 05.00.
Mies lähtee töihin, siirrymme tytön kanssa makuuhuoneeseen, tyttö herää kello 7. Uni tulee uudestaan 8 aikaan vaipanvaihdon ja imetyksen jälkeen. Klo 10.30 tyttö herää. Unta tähän mennessä minulle kertynyt noin 3,5 -4 tuntia. "
Muutaman tällaisen yön jälkeen oma väsymykseni meni niin suureksi, että otimme miehen kanssa käyttöön vuoroyöt; minä hoidan vauvaa joka toinen yö, ja mies joka toinen yö, varustautuneena pumppaamallani maidolla sekä tarvittaessa korvikkeella. Toinen sai sitten kavuta yläkertaan nukkumaan täyden yöunen. Tämän systeemin turvin on arki helpottunut, ja nyt kun rutiinit ovat löytyneet, niin myös yöt ovat helpompia. Enää emme myöskään yritä siirtää tyttöä joka syötön jälkeen pinnasänkyyn vaan annamme nukkua peittoon käärittynä vieressämme, siihen nukahtaa paljon helpommin.
Nyt tuntuu, että tytön vuorokausirytmikin on alkanut muuttua, ja nukkuu yöt vähän paremmin. Puhuinkin jo miehelle, että voisin yrittää hoitaa nyt jokainen yö, josko oma kroppakin olisi jo tottunut katkonaisempiin uniin. Olen huolissani etenkin omasta maidontuotannosta, se kun tuntuu nyt jo hiipuvan. Tyttö jää joskus imettämisen jälkeen vielä nälkäisen oloiseksi, ja olemme joutuneet antamaan joskus korviketta liäksi. Kenties nyt ei kestä olla yhtään yötä imettämättä, vaikka aamuisin heti pulloon maidon pumppaankin... Haluaisin päästä lisämaidon antamisesta kokonaan.
Jahas, tyttö heräilee unilta, tässä kuulumiset ensialkuun!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
