Olipas ihana päivä! Kokkasimme miehen kanssa yhdessä ruokaa, eli hirvenpaistia ja jälkiruoaksi söimme jäätelöä ja mansikoita. Sitä ennen kävimme kaupassa ja kun ihastuin kahteen mekkoon, niin mies sanoi, että hän maksaa. Enhän minä tietenkään voinut kieltäytyä....
Toinen mekko on pitempi, ja ostin tavanomaisen 38:n sijaan koon 40, että mahtusi vielä elokuussakin päälle. On ihan nätti nyt löysempänäkin. Toinen on sitten lyhyempi kesämekko halterneck-kaulalla. On sellainen ihana trikookankainen, että mahtuu varmaan päälle vielä aika pitkään. Ehkäpä helma kuitenkin nousisi edestä liian ylös loppuvaiheessa =)
Jahas, mies heräsi päikkäreiltä, nyt lähdetään maaseudun rauhaan hänen kotipaikalleen. Eli paljon lukemista mukaan, on sen verran hiljainen paikka.....=)
lauantaina, kesäkuuta 30, 2007
torstaina, kesäkuuta 28, 2007
Malttiharjoitusta
Olen nyt sitten päättänyt, että vaikka huimaisi kuinka, niin en ala sen takia sohvalla makaamaan. Tuntuu olevan nyt niin joka hetkinen vieras, että menisi pelkäksi makoiluksi.
Spinning tuntui tänään itse asiassa auttavan siihen. Vauvat.net -palstalla pohdittiin, että olisiko syynä verenpaine tai verensokeri. Isosiskolla puhkesi oman odotuksen aikana raskausajan diabetes, on nyt lähettänyt vanhan verensokerimittarinsa minulle postissa tulemaan. Vahinko vain, että siskolla ei diabetes päättynyt synnytykseen, vaan on joutunut pistämään insuliinia jo vuosien ajan... =( Kunpa geenit tässä suhteessa hyppäisivät minut yli.
Olen tosi malttamattomana odottanut, että pääsisin kertomaan jollekin kaverille tai työkavereille. Tänään töissä iski niin äkillinen onnellisuuden puuska, että piti laittaa miehelle kesken kaiken tekstiviesti, että "Ajattele, me saadaan vauva, meidän perheeseen tulee kokonaan uusi ihminen!!!" Helpotti hetkeksi.
Hih, mulla taitaa olla samanlainen koulutus menossa kuin koirallani. Minä kun teen aina joskus vilkkaalle koiralleni malttiharjoituksia, eli koira joutuu odottamaan esim. rauhassa vuoroaan ja katsomaan kun muut koirat tekee harjoituksia ja tehtäviä, vaikka into tehdä asioita olisi kova. Samanlainen malttiharjoitus on menossa nyt sitten emännälläkin...
Spinning tuntui tänään itse asiassa auttavan siihen. Vauvat.net -palstalla pohdittiin, että olisiko syynä verenpaine tai verensokeri. Isosiskolla puhkesi oman odotuksen aikana raskausajan diabetes, on nyt lähettänyt vanhan verensokerimittarinsa minulle postissa tulemaan. Vahinko vain, että siskolla ei diabetes päättynyt synnytykseen, vaan on joutunut pistämään insuliinia jo vuosien ajan... =( Kunpa geenit tässä suhteessa hyppäisivät minut yli.
Olen tosi malttamattomana odottanut, että pääsisin kertomaan jollekin kaverille tai työkavereille. Tänään töissä iski niin äkillinen onnellisuuden puuska, että piti laittaa miehelle kesken kaiken tekstiviesti, että "Ajattele, me saadaan vauva, meidän perheeseen tulee kokonaan uusi ihminen!!!" Helpotti hetkeksi.
Hih, mulla taitaa olla samanlainen koulutus menossa kuin koirallani. Minä kun teen aina joskus vilkkaalle koiralleni malttiharjoituksia, eli koira joutuu odottamaan esim. rauhassa vuoroaan ja katsomaan kun muut koirat tekee harjoituksia ja tehtäviä, vaikka into tehdä asioita olisi kova. Samanlainen malttiharjoitus on menossa nyt sitten emännälläkin...
tiistaina, kesäkuuta 26, 2007
Tahtoo mammalomalle!
Jii-haa, uusi raskausviikko käynnissä! Ja enää kolme viikkoa ensimmäiseen neuvolaan...Samaan aikaan alkaa myös kesäloma, joten enpä muista odottaneeni mitään näin paljon, ellei nyt lapsuuden joulujen odotusta lasketa.
Muuten onkin ollut hankalaa, töiden jälkeen etova olo vyöryi päälle hyökyaallon lailla. Makaan nyt sohvalla kannettava sylissä ja yritän olla turhia stressaamatta.
Työkaveri puhui koulutuksesta, joka alkaisi työpaikallamme ensi vuonna. Sopisi kuulemma minulle, minä kun olen laukannut kaikissa mahdollisissa koulutuksissa jo muutenkin. Nyökkäilin vain, mutta samalla mietin, että tämä tyttö on kyllä silloin jo vauvalomalla, mikäli kaikki menee hyvin.
Muutenkin töissä on ollut sellainen vaihe, että kaipaan sieltä kipeästi taukoa. Jotenkin kaikki polkee paikallaan, mkkään ei muutu vaikka uudistuksia yritetään tehdä. Kaikki odottaa kuin kuuta nousevaa, että johtoporras jäisi eläkkeelle. Itsekin olen kai ehdolla jonkinlaiseen rooliin sinne tulevaan johtoportaaseen, mutta jotenkin minusta tuntuu, että taidan tipahtaa siitä uraputkesta pois kun saan vauvan. Sillä tottahan se on, että vaikka sitä töihin palaakin, niin ylitöitä ei voi tehdä yhtä helposti kuin ennen ja poissolopäiviä voi tulla enemmän lapsen sairastumisien tms. vuoksi. Ei vain ole enää sitä tyttöä, joka ei koskaan sano ylimääräisille töille ei. Hmm, ei oikeastaan hullumpi juttu. =D
Muuten onkin ollut hankalaa, töiden jälkeen etova olo vyöryi päälle hyökyaallon lailla. Makaan nyt sohvalla kannettava sylissä ja yritän olla turhia stressaamatta.
Työkaveri puhui koulutuksesta, joka alkaisi työpaikallamme ensi vuonna. Sopisi kuulemma minulle, minä kun olen laukannut kaikissa mahdollisissa koulutuksissa jo muutenkin. Nyökkäilin vain, mutta samalla mietin, että tämä tyttö on kyllä silloin jo vauvalomalla, mikäli kaikki menee hyvin.
Muutenkin töissä on ollut sellainen vaihe, että kaipaan sieltä kipeästi taukoa. Jotenkin kaikki polkee paikallaan, mkkään ei muutu vaikka uudistuksia yritetään tehdä. Kaikki odottaa kuin kuuta nousevaa, että johtoporras jäisi eläkkeelle. Itsekin olen kai ehdolla jonkinlaiseen rooliin sinne tulevaan johtoportaaseen, mutta jotenkin minusta tuntuu, että taidan tipahtaa siitä uraputkesta pois kun saan vauvan. Sillä tottahan se on, että vaikka sitä töihin palaakin, niin ylitöitä ei voi tehdä yhtä helposti kuin ennen ja poissolopäiviä voi tulla enemmän lapsen sairastumisien tms. vuoksi. Ei vain ole enää sitä tyttöä, joka ei koskaan sano ylimääräisille töille ei. Hmm, ei oikeastaan hullumpi juttu. =D
maanantaina, kesäkuuta 25, 2007
Kipuilua.
Pelottaa! Tänään on tuntunut alavatsalla taas lisääntyvää kipuilua. Juuri niin kuin menkat olisi tulossa. Jotenkin kipu on täsmälleen samanlaista munasarjavihlaisua kuin menkoissakin on. Nyt pelkään, että se vuoto on myös tulossa.
Toinen oire, eli huimaus on myös tänään ollut pahasti haittaamassa työntekoa. Kiire päivä, ja minä en meinaa pystyä kävelemään pitkää käytävää horjahtamatta välillä! Jäin miettimään, että josko olisi rautakuurin paikka. Yleensä sen syöntiä kai suositellaan toisella kolmanneksella, mutta ei kai siitä haittaakaan voisi olla jo nyt? Alkaa työkaverit vielä katsoa, että maistissako minä töissä käyn.
Kumppani on ollut tänään ymmärtäväinen, päivitteli vain, kun lähdin jumpalle huimauksesta huolimatta. Jotenkin oli kuitenkin sellainen tunne, että pää pitää saada nollattua. Ja hyvinhän se nollaantui enkä edes steppilaudalta tipahtanut =D
Kävimme illalla katsomassa omakotitaloa, joka oli selvästi kyhätty kasaan kaikista halvimmista materiaaleista mitä on löytnyt, oli aika ahdistavan oloinen paikka. Kävelimme asunnon läpi nopeasti takaisin autoon... Kyllä saa tämä rivari kelvata, ennen kuin se oikea kolahtaa kohdalle!
Toinen oire, eli huimaus on myös tänään ollut pahasti haittaamassa työntekoa. Kiire päivä, ja minä en meinaa pystyä kävelemään pitkää käytävää horjahtamatta välillä! Jäin miettimään, että josko olisi rautakuurin paikka. Yleensä sen syöntiä kai suositellaan toisella kolmanneksella, mutta ei kai siitä haittaakaan voisi olla jo nyt? Alkaa työkaverit vielä katsoa, että maistissako minä töissä käyn.
Kumppani on ollut tänään ymmärtäväinen, päivitteli vain, kun lähdin jumpalle huimauksesta huolimatta. Jotenkin oli kuitenkin sellainen tunne, että pää pitää saada nollattua. Ja hyvinhän se nollaantui enkä edes steppilaudalta tipahtanut =D
Kävimme illalla katsomassa omakotitaloa, joka oli selvästi kyhätty kasaan kaikista halvimmista materiaaleista mitä on löytnyt, oli aika ahdistavan oloinen paikka. Kävelimme asunnon läpi nopeasti takaisin autoon... Kyllä saa tämä rivari kelvata, ennen kuin se oikea kolahtaa kohdalle!
sunnuntaina, kesäkuuta 24, 2007
Kuivaharjoittelua
Kävelin juuri portaita ylös makuuhuoneeseen tyyny puseron alla ja testasin, miltä tuntuu liikkua kämpässä seitsemän kuukauden päästä. En voinut nähdä varpaitani! Mies katsoi leffaa ja ilme oli aika sanoinkuvaamaton.... 8) Nuorin koiramme kävi kummissaan nuuskimassa tekopötsiäni ja lähti nukkumaan todeten, että mamma on seko.
Juhannus meni mukavasti, pelasimme tietysti mölkkyä, krokettia sekä grillasimme ja saunoimme. Lisäksi kävimme vaeltamassa 11 kilometrin luontopolun, oli mukavaa.
Tänään kotona katsoimme kirjastosta lainaamaani dvd:tä, BBC:n tieteissarjaa The Human Body. Aika upeaa katsottavaa, suosittelen. Paitsi siinä kohtaa kun tuli synnytys, niin mie itkin ja mies katsoi kauhuissaan telkkaria. Oli siinä kyllä aika hurjia lukuja. Todettiin mm. että noin 5/6 raskauksista päättyy ennen kahdeksatta raskausviikkoa! Hurjalta tuntui.
Nyt lukemaan muiden blogilaisten kuulumisia ja unten maille.
Juhannus meni mukavasti, pelasimme tietysti mölkkyä, krokettia sekä grillasimme ja saunoimme. Lisäksi kävimme vaeltamassa 11 kilometrin luontopolun, oli mukavaa.
Tänään kotona katsoimme kirjastosta lainaamaani dvd:tä, BBC:n tieteissarjaa The Human Body. Aika upeaa katsottavaa, suosittelen. Paitsi siinä kohtaa kun tuli synnytys, niin mie itkin ja mies katsoi kauhuissaan telkkaria. Oli siinä kyllä aika hurjia lukuja. Todettiin mm. että noin 5/6 raskauksista päättyy ennen kahdeksatta raskausviikkoa! Hurjalta tuntui.
Nyt lukemaan muiden blogilaisten kuulumisia ja unten maille.
torstaina, kesäkuuta 21, 2007
Ullakon tuuletusta
No niin. Jonkinlainen keskustelu on pidetty, ja ehkäpä nyt ymmärrämme hitusen paremmin toisiamme. Mies sanoo, että ei ole vieläkään sisäistänyt, että meille todellakin tulee lapsi. Pitääkin kai ensimmäistä ultraa jonkinlaisena virstanpylväänä.
No minä sitten puolestaan kerroin kaikki pelkoni ja turhautumiseni ulos, ihan laidasta laitaan, vakavaa ja vähemmän vakavaa: kuinka pärjään kotona yksin vauvan ja kolmen koiran kera jos mieheni lähtee työmatkalle, minne laitamme vauvansängyn, pääsenkö enää koskaan raskauden jälkeen harrastamaan niin kuin ennen, entäpä jos lapsi teininä alkaakin rikolliseksi, löydämmekö koskaan sitä unelmien asuntoa, ovatko portaat liian jyrkät minulle isomahaisena kulkea, miten se vauva ylipäätään koskaan mahtuu minusta ulos, voinko käyttää sääskimyrkkyä nyt kun olen raskaana, haluanko vauvalle kehdon vai pinnasängyn vai molemmat, osaanko edes olla äiti??? Siinä esimerkkejä.
No, ainakin mies sai selvän kuvan siitä, että mielessä myllertää nyt monia asioita. Ja minä yritin selittää, että hCG-hormonia on nyt niin valtavasti elimistössä, että äyskähtelyjä ja tiuskahteluja on valitettavasti vieläkin odotettavissa. Aion kuitenkin skarpata.
No minä sitten puolestaan kerroin kaikki pelkoni ja turhautumiseni ulos, ihan laidasta laitaan, vakavaa ja vähemmän vakavaa: kuinka pärjään kotona yksin vauvan ja kolmen koiran kera jos mieheni lähtee työmatkalle, minne laitamme vauvansängyn, pääsenkö enää koskaan raskauden jälkeen harrastamaan niin kuin ennen, entäpä jos lapsi teininä alkaakin rikolliseksi, löydämmekö koskaan sitä unelmien asuntoa, ovatko portaat liian jyrkät minulle isomahaisena kulkea, miten se vauva ylipäätään koskaan mahtuu minusta ulos, voinko käyttää sääskimyrkkyä nyt kun olen raskaana, haluanko vauvalle kehdon vai pinnasängyn vai molemmat, osaanko edes olla äiti??? Siinä esimerkkejä.
No, ainakin mies sai selvän kuvan siitä, että mielessä myllertää nyt monia asioita. Ja minä yritin selittää, että hCG-hormonia on nyt niin valtavasti elimistössä, että äyskähtelyjä ja tiuskahteluja on valitettavasti vieläkin odotettavissa. Aion kuitenkin skarpata.
tiistaina, kesäkuuta 19, 2007
Hormonimyrskyä
Olen yrittänyt olla vielä hipelöimättä vauvantarvikkeita, mutta kävin tuossa tutkimassa postimyyntifirmojen vaunuvalikoimaa ja pyysin miehenkikin katsomaan. Mutta mites kävikään, mies vaan tuhahteli ja pyöritteli silmiään. Oli sitä mieltä että olen liian aikaisin liikkeellä kun niitä katselin. Ja minähän tietysti loukkaannuin. Selitin kipakasti takaisin, että parempi nyt jo katsella ettei kaikki kaadu päälle liian nopeasti. ja mies taas sanoi, että hän ei osaa tässä vaiheessa tuollaisia edes miettiä. Hitto, olisi saanut miettiä jo silloin kun lasta aloimme yrittämään!
Anteeksi purkaus, mutta itkettää ja harmittaa. En tiedä johtuuko tästä raskaudesta, mutta itku tuntuu olevan nyt tosi herkässä.
Nuo miehen tekemiset ärsyttää paljon enemmän kuin ennen. Vielä hetkeä aikaisemmin olimme soutelemassa ja poimimassa kieloja saaresta, ja nyt toinen istuu yläkerrassa, toinen mököttää alakerrassa. Tämä on varmaan sitä odottamisen onnea...
Anteeksi purkaus, mutta itkettää ja harmittaa. En tiedä johtuuko tästä raskaudesta, mutta itku tuntuu olevan nyt tosi herkässä.
Nuo miehen tekemiset ärsyttää paljon enemmän kuin ennen. Vielä hetkeä aikaisemmin olimme soutelemassa ja poimimassa kieloja saaresta, ja nyt toinen istuu yläkerrassa, toinen mököttää alakerrassa. Tämä on varmaan sitä odottamisen onnea...
sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2007
Selityksen makua....
Millä ihmeen selityksillä olette selvinneet alkuraskauden ajan, jotta kukaan ei ihmettelisi tipattomuuttanne?
Mulla oli todellista taiteilua viikonloppuna, kun olimme seuran porukan kanssa koolla. Olin muka kuskina (mitä ei kyllä kovin usein tavallisessa elämässäni olisi tapahtunut - inhoan kuskina olemista yli kaiken.) Toisena iltana minulla oli alkoholiton siideri kun muut siemailivat saunaolutta, kukaan ei huomannut mitään =) .
Nyt vanhempani tulivat Virosta, ja tuliaisten joukossa oli paitsi toivomani treenikassi, myös neljä tölkkiä siideriä mulle, neljä olutta avokille... Koitin kovasti estellä ja sanoa, että viekää vain mukana, että maistan niitä sitten juhannuksena, niin ei, väen väkisin piti ne laittaa mukaan. Noh, joko mies opettelee siiderilinjalle tai sitten kaverit saavat maistella.... =D
Oli muuten todella vaikeaa istua vanhempieni kanssa kahvipöydässä, kun he kyselivät kuulumisia. Minulla halutti TODELLA KOVASTI sanoa, että odotamme lasta. Melkein jo avasin suuni, mutta sitten ajattelin, että parempi pitää kiinni miehen kanssa tehdystä sopimuksesta, eli vasta ensimmäisen neuvolan jälkeen. Ja ei mies ollut edes paikalla. Yhteinen projektihan se on, minunkin pitäisi se malttamattomuuden puuskissani joskus muistaa.
Monen vuoden sinkkuna olon kautta opin välillä kai vähän liiankin itsekkääksi. Puhun esim. usein, että "minä teen" tai "minä lähden", kun pitäisi puhua me-muodossa. Siitä mieheni aina silloin tällöin huomauttelee. No enköhän opi kohta, varsinkin jos meitä kolme on jonkun ajan päästä. Tai apua, vaikkapa neljä? (mistä sitä vielä tietää, ettei kaksosia ole tulossa...)
Mulla oli todellista taiteilua viikonloppuna, kun olimme seuran porukan kanssa koolla. Olin muka kuskina (mitä ei kyllä kovin usein tavallisessa elämässäni olisi tapahtunut - inhoan kuskina olemista yli kaiken.) Toisena iltana minulla oli alkoholiton siideri kun muut siemailivat saunaolutta, kukaan ei huomannut mitään =) .
Nyt vanhempani tulivat Virosta, ja tuliaisten joukossa oli paitsi toivomani treenikassi, myös neljä tölkkiä siideriä mulle, neljä olutta avokille... Koitin kovasti estellä ja sanoa, että viekää vain mukana, että maistan niitä sitten juhannuksena, niin ei, väen väkisin piti ne laittaa mukaan. Noh, joko mies opettelee siiderilinjalle tai sitten kaverit saavat maistella.... =D
Oli muuten todella vaikeaa istua vanhempieni kanssa kahvipöydässä, kun he kyselivät kuulumisia. Minulla halutti TODELLA KOVASTI sanoa, että odotamme lasta. Melkein jo avasin suuni, mutta sitten ajattelin, että parempi pitää kiinni miehen kanssa tehdystä sopimuksesta, eli vasta ensimmäisen neuvolan jälkeen. Ja ei mies ollut edes paikalla. Yhteinen projektihan se on, minunkin pitäisi se malttamattomuuden puuskissani joskus muistaa.
Monen vuoden sinkkuna olon kautta opin välillä kai vähän liiankin itsekkääksi. Puhun esim. usein, että "minä teen" tai "minä lähden", kun pitäisi puhua me-muodossa. Siitä mieheni aina silloin tällöin huomauttelee. No enköhän opi kohta, varsinkin jos meitä kolme on jonkun ajan päästä. Tai apua, vaikkapa neljä? (mistä sitä vielä tietää, ettei kaksosia ole tulossa...)
torstaina, kesäkuuta 14, 2007
Huhuu?
Käiverö jatkaa kasvuaan rauhallisena, sillä nytkään ei kyllä tuntemuksia mahassa ole ollut. Eilisiltana kävin spinningissä, ja silloinkin oli masussa ihan hiljaista, eli uskalsin tehdä ihan normaalin tunnin.
Olen lukenut vauvat.net -sivujen keskusteluita, missä helmikuussa vauvan saavat ovat kertoneet oireiluistaan. Pahoinvointi loistaa ainakin mulla poissaolollaan, eikä nyt mitään huimauksiakaan ole enää ollut sen yhden päivän jälkeen. Pitää varmaan koputtaa puuta.
Mietin, että pitäisikö alkaa pitämään jotenkin kirjaa painonmuutoksista sekä masun kasvusta. Eihän sitä tiedä vaikka se oma lapsi pitäisi niitä joskus hyvinkin mielenkiintoisina tietoina kun itse odottaa/tai on tulossa isäksi. No joo, jospa ei vielä miettisi yli 20 vuoden päähän.... =D
Tuleva neuvola jännittää, ei tiedä miten malttaisi odottaa. Odottavat äidit, onko teilläkin ollut niin, että ensimmäinen neuvola on vasta 10 raskausviikon kohdalla? Jotenkin se tuntuu aika oudolta, sillä eikös se ensimmäinen raskauskolmannes ole aika tärkeä nimenomaan sen kannalta, että mitä äiti syö/juo/käyttää lääkkeitä? Miten neuvola voi olettaa, että äiti esimerkiksi tietää, että ei saa syödä särkyyn ibuprofeiinia vaan parasetamolia? Ja jos äiti olisi vaikka alkoholisti/narkomaani, niin eikö sellaiseen pitäisi puuttua jo hyvin aikaisessa vaiheessa?
Kun kutsu neuvolaan tuli, siinä mukana tuli ainoastaan se aika, esitietolomake joka pitäisi täyttää valmiiksi sekä tietoa sikiöiden kehityshäiriöiden sulonnasta ensimmäisellä raskauskolmanneksella. Ei mitään muuta. Onneksi on internet, mistä tuntuu löytävän vastauksen vähän liiankin moneen asiaan. mutta entä jos olisin äiti, joka ei internetiä käytä?
Olen lukenut vauvat.net -sivujen keskusteluita, missä helmikuussa vauvan saavat ovat kertoneet oireiluistaan. Pahoinvointi loistaa ainakin mulla poissaolollaan, eikä nyt mitään huimauksiakaan ole enää ollut sen yhden päivän jälkeen. Pitää varmaan koputtaa puuta.
Mietin, että pitäisikö alkaa pitämään jotenkin kirjaa painonmuutoksista sekä masun kasvusta. Eihän sitä tiedä vaikka se oma lapsi pitäisi niitä joskus hyvinkin mielenkiintoisina tietoina kun itse odottaa/tai on tulossa isäksi. No joo, jospa ei vielä miettisi yli 20 vuoden päähän.... =D
Tuleva neuvola jännittää, ei tiedä miten malttaisi odottaa. Odottavat äidit, onko teilläkin ollut niin, että ensimmäinen neuvola on vasta 10 raskausviikon kohdalla? Jotenkin se tuntuu aika oudolta, sillä eikös se ensimmäinen raskauskolmannes ole aika tärkeä nimenomaan sen kannalta, että mitä äiti syö/juo/käyttää lääkkeitä? Miten neuvola voi olettaa, että äiti esimerkiksi tietää, että ei saa syödä särkyyn ibuprofeiinia vaan parasetamolia? Ja jos äiti olisi vaikka alkoholisti/narkomaani, niin eikö sellaiseen pitäisi puuttua jo hyvin aikaisessa vaiheessa?
Kun kutsu neuvolaan tuli, siinä mukana tuli ainoastaan se aika, esitietolomake joka pitäisi täyttää valmiiksi sekä tietoa sikiöiden kehityshäiriöiden sulonnasta ensimmäisellä raskauskolmanneksella. Ei mitään muuta. Onneksi on internet, mistä tuntuu löytävän vastauksen vähän liiankin moneen asiaan. mutta entä jos olisin äiti, joka ei internetiä käytä?
keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2007
On vaunuja, vaunuja ja sitten vielä vaunuja
Olin eilen talkoilemassa koiraseuramme hyväksi. Oli todella kylmä, satoi vettä, meinasi jopa v...ttaa. Mahassa juili muutaman kerran tosi pahasti.
Tämä alkuraskaus tuntuu toisaalta kauhean oudolta, välillä ei tunne mitään, ja välillä on sitten tuota pientä kipuilua. Nyt tänä aamuna on ollut taas sellainen olo, että ei tiedä yhtään, onko siellä kohdussa ketään kotona vai ei. Ja samalla pientä pelkoa siitä, että entäpä jos ei olekaan.
Luin intona jo muiden blogeja jossa olivat tehneet jo hankintoja vauvalle. Haluaisi myös! Minä ajattelin sen ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen vasta uskaltautua, josko ne sydänäänet sitten jo kuuluisivat.
Joku puhui nukuttavansa vauvansa alussa kehdossa. Ihana ajatus. mietin jo, että jos kehdon ottaisi sinne meidän sängyn viereen ja tavallisen pinnasängyn sitten laittaisi lapsen omaan huoneeseen. Siitä olisi sitten yöllä helppoa lasta nousta imettämään. No niin, nyt vähän jarrua jo.
Toinen asia mitä olen ihmetellyt, on vaunumaailma. Tämä kun haluaisi juoksuvaunut, ja sitten on kaiken maailman yhdistelmävaunuja ja muuta. En minä toki haaveile juoksevani tikit alapäässä jo pari päivää synnytyksestä, mutta toivoisin kyllä että pääsisin nopeasti takaisin liikkumaan, se kun on nyt intohimoni. Tai sitten se into heräilee vasta pitkän ajan jälkeen, kun vyötärölle on jäänyt pari kymmentä kiloa extraa... Kunhan edes joskus heräisi.
Tämä alkuraskaus tuntuu toisaalta kauhean oudolta, välillä ei tunne mitään, ja välillä on sitten tuota pientä kipuilua. Nyt tänä aamuna on ollut taas sellainen olo, että ei tiedä yhtään, onko siellä kohdussa ketään kotona vai ei. Ja samalla pientä pelkoa siitä, että entäpä jos ei olekaan.
Luin intona jo muiden blogeja jossa olivat tehneet jo hankintoja vauvalle. Haluaisi myös! Minä ajattelin sen ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen vasta uskaltautua, josko ne sydänäänet sitten jo kuuluisivat.
Joku puhui nukuttavansa vauvansa alussa kehdossa. Ihana ajatus. mietin jo, että jos kehdon ottaisi sinne meidän sängyn viereen ja tavallisen pinnasängyn sitten laittaisi lapsen omaan huoneeseen. Siitä olisi sitten yöllä helppoa lasta nousta imettämään. No niin, nyt vähän jarrua jo.
Toinen asia mitä olen ihmetellyt, on vaunumaailma. Tämä kun haluaisi juoksuvaunut, ja sitten on kaiken maailman yhdistelmävaunuja ja muuta. En minä toki haaveile juoksevani tikit alapäässä jo pari päivää synnytyksestä, mutta toivoisin kyllä että pääsisin nopeasti takaisin liikkumaan, se kun on nyt intohimoni. Tai sitten se into heräilee vasta pitkän ajan jälkeen, kun vyötärölle on jäänyt pari kymmentä kiloa extraa... Kunhan edes joskus heräisi.
maanantaina, kesäkuuta 11, 2007
Neuvolavaraus
Tulipa tuo ensimmäinen neuvolakäynti kauas, reilun kuukauden päähän. Ensimmäinen neuvola on sitten kun 10 raskausviikkoa on täynnä, eli heinäkuun puolessa välissä. Silloin kuulemma vierähtää heti 1,5 tuntia ja sitten olisi myös ensimmäinen ultra. =D Kunpa kaikki nyt menisi hyvin sinne saakka!
Neuvolan nainen oli kyllä ihan mukavan oloinen, onnitteli heti iloisesti. Kysyin myös tästä menkkamaisesta kivusta. Oli sitä mieltä, että voi olla ihan normaalia, mutta jos veristä vuotoa tai kovempaa kipua tulee, niin sitten on otettava yhteys joko häneen tai mentävä päivystyksen kautta lääkärille. Ymmärsin niin, että koska on kyseessä esikoinen, niin kivut voivat senkin vuoksi olla kovia, tilanne kun on kropalle täysin uusi.
Joku voisi muuten ihan oikeasti kohta hakea tämän koneen multa pois. Olen nimittäin nyt tutkinut kaikki mahdolliset tiedot tuulimunaraskauksista sekä kohdun ulkopuolisesta raskaudesta. Tieto lisää tuskaa, tämä on kyllä ihan totta!
Neuvolan nainen oli kyllä ihan mukavan oloinen, onnitteli heti iloisesti. Kysyin myös tästä menkkamaisesta kivusta. Oli sitä mieltä, että voi olla ihan normaalia, mutta jos veristä vuotoa tai kovempaa kipua tulee, niin sitten on otettava yhteys joko häneen tai mentävä päivystyksen kautta lääkärille. Ymmärsin niin, että koska on kyseessä esikoinen, niin kivut voivat senkin vuoksi olla kovia, tilanne kun on kropalle täysin uusi.
Joku voisi muuten ihan oikeasti kohta hakea tämän koneen multa pois. Olen nimittäin nyt tutkinut kaikki mahdolliset tiedot tuulimunaraskauksista sekä kohdun ulkopuolisesta raskaudesta. Tieto lisää tuskaa, tämä on kyllä ihan totta!
sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2007
Tuskaisaa
Ei kai kaikki nämä kolotukset voi liittyä raskauteen? Tänään on nimittäin ollut todella hankalan oloinen päivä. Olen ollut yliväsynyt, jokaista lihasta ja niveltä tuntuu särkevän, ristiselkää pakottaa, kuumetta ei kuitenkaan ole. Kun nousin lattialta nopeasti ylös, niin maailma heitti hetken aikaa silmissä. Ettei olis ihan tavallinen flunssa vain...
Mielialakin on ollut sellainen, että äyskin miehelle ihan syyttä suotta. Olihan se tietenkin minulle maailmanloppu, että oli heittänyt yhden pelipaitansa lipaston päälle, eikä laittanut kaappiin. Hävettää ihan itsensä puolesta.
Olen kertonut raskaudestani nyt isosiskolleni sekä kahdelle hyvälle ystävälleni, jotka ovat tienneet, että yritämme lasta. Vastaanotto on ollut kyllä ihana, hyvä ettei itku päässyt. Jalat on pidettävä kuitenkin maan pinnalla, sen verran alkuvaiheessa vasta ollaan.
Mutta mikä ihme siinä on, että nykyään tuntuu kuulevan joka puolella vain kauhutarinoita keskenmenoista ja synnytyksistä? Tuntuu, että korva oikein poimii eri keskusteluista kaikkea raskauteen ja odottamiseen liittyvää. Kun nyt vain muistaisi, että jättää sen pelkäämisen ja murehtimisen. Jos pikkuisen on tarkoitus nyt meille syntyä, niin sitten siinä niin käy. Piste.
Mielialakin on ollut sellainen, että äyskin miehelle ihan syyttä suotta. Olihan se tietenkin minulle maailmanloppu, että oli heittänyt yhden pelipaitansa lipaston päälle, eikä laittanut kaappiin. Hävettää ihan itsensä puolesta.
Olen kertonut raskaudestani nyt isosiskolleni sekä kahdelle hyvälle ystävälleni, jotka ovat tienneet, että yritämme lasta. Vastaanotto on ollut kyllä ihana, hyvä ettei itku päässyt. Jalat on pidettävä kuitenkin maan pinnalla, sen verran alkuvaiheessa vasta ollaan.
Mutta mikä ihme siinä on, että nykyään tuntuu kuulevan joka puolella vain kauhutarinoita keskenmenoista ja synnytyksistä? Tuntuu, että korva oikein poimii eri keskusteluista kaikkea raskauteen ja odottamiseen liittyvää. Kun nyt vain muistaisi, että jättää sen pelkäämisen ja murehtimisen. Jos pikkuisen on tarkoitus nyt meille syntyä, niin sitten siinä niin käy. Piste.
lauantaina, kesäkuuta 09, 2007
Maha edellä jumppaan
Jos joku muukin miettii liikunnan ja raskauden yhteensovittamista, niin oheisessä linkissä oli mielestäni hyvä juttu: http://www.fitness.fi/kunto/liikesarjat/_a9168/maha+edella+jumppaan/
Eli jätän nyt harjoittelun puolikkaalle maratonille syrjään, mutta muut lempilajit kyllä säilytän. Eiköhän näissä jutuissa maalaisjärki ole paras ratkaisu?
Eli jätän nyt harjoittelun puolikkaalle maratonille syrjään, mutta muut lempilajit kyllä säilytän. Eiköhän näissä jutuissa maalaisjärki ole paras ratkaisu?
perjantaina, kesäkuuta 08, 2007
Miljoona kysymystä
Olen tänään havainnut, että verkko on tulvillaan tietoa, mutta kauhean hyviä suomalaisia sivustoja raskaudesta ei kyllä ole.
Päässä pyörii kysmyksiä ihan liikaa. Tänään olen etsinyt vastauksia googlettamalla muun muassa siihen, mitä makeutusainetta ei saa käyttää, mistä ruoasta saa foolihappoa, mitä ruokia ei saa syödä, miksi ei saisi muka syödä fetaa, onko nämä vatsan nipistelyt ihan normaaleja, voivatko raskaustestit valehdella, mitkä ovat alkuraskauden oireet, onko spinning ihan ok raskauden aikana... Ja kaikki vielä työaikana tavallisten töiden ohessa! Tuli oikein huono omatunto, mutta kun ei voi keskittyä niin ei voi.
Mies on reissussa, äsken tuli viesti, että hyvää yötä "äipälle", perässä koirien nimet ja "isukki". taitaa olla aika onnellinen mieskin. Hymyilyttää.
Nyt on pakko lukea kirjaa jotta ajatukset selkiytyisi. Menossa on muuten Torey Haydenin Aavetyttö. En tiedä onko tähän tilanteeseen parasta mahdollista luettavaa, mutta vastahan minä sen Stephen Kinginkin lopetin. =)
Päässä pyörii kysmyksiä ihan liikaa. Tänään olen etsinyt vastauksia googlettamalla muun muassa siihen, mitä makeutusainetta ei saa käyttää, mistä ruoasta saa foolihappoa, mitä ruokia ei saa syödä, miksi ei saisi muka syödä fetaa, onko nämä vatsan nipistelyt ihan normaaleja, voivatko raskaustestit valehdella, mitkä ovat alkuraskauden oireet, onko spinning ihan ok raskauden aikana... Ja kaikki vielä työaikana tavallisten töiden ohessa! Tuli oikein huono omatunto, mutta kun ei voi keskittyä niin ei voi.
Mies on reissussa, äsken tuli viesti, että hyvää yötä "äipälle", perässä koirien nimet ja "isukki". taitaa olla aika onnellinen mieskin. Hymyilyttää.
Nyt on pakko lukea kirjaa jotta ajatukset selkiytyisi. Menossa on muuten Torey Haydenin Aavetyttö. En tiedä onko tähän tilanteeseen parasta mahdollista luettavaa, mutta vastahan minä sen Stephen Kinginkin lopetin. =)
Punertava haamu
Haamuviiva jatkuu, nyt kylläkin vahvempana ja punertavampana. Viime yön näin unia erilaisista raskaustesteistä joita olin tehnyt väärin...
Eli kyllä se nyt siltä näyttää, että raskaana ollaan! Pitää nyt toitottaa täällä oikein urakalla, sillä ei taida kannattaa vielä ulkopuolisille hihkua.
Olo on aika hölmistynyt, miten se tapahtuikin näin äkkiä? Huhtikuussa oli vasta eka kunnon yritys, ja toisella kierrolla sitten tärppäsi. Älytöntä. Jotenkin olin vielä viikko sitten aivan varma, että en taatusti ole raskaana.
Nyt pitää vain keskittyä siihen, että pikkuinen pysyisi siellä missä on. Pelkään koko ajan alkavani vuotaa verta. Olen tutkinut jo netistä, että todennäköisyys siihen, että raskaus jatkuisi loppuun saakka, olisi n. 70 prosenttia. (Voisiko joku tulla hajottamaan minun adsl-modeemini?)
Toinen haastekin on: tästä aamusta alkaen en sitten syö enää mitään lääkkeitä. Jätin nyt pois kokonaan paniikkihäiriöön tarkoitetun lääkityksen lääkärin opastuksella. Myös unilääkkeitä olen silloin tällöin käyttänyt, myös ne on nyt laitettu sivuun. Kunpa arki alkaisi sujua normaalisti, ja paniikkikohtaukset vain pysyisivät poissa. Nyt ainakin on niin onnellisen tasainen olo, että luottavainen olen!
Kaikille blogin lukijoilleni terveisiä, vaikka blogi nyt vaihtuukin lapsettomuuspeloista epävarman ensiodottajan huolehtimiseksi, toivottavasti pysytte mukana! Oli ihanaa saada heti lukea kommenttejanne, sillä minusta tuntuu että halkean kun en saa kertoa tästä vielä kenellekään!
Eli kyllä se nyt siltä näyttää, että raskaana ollaan! Pitää nyt toitottaa täällä oikein urakalla, sillä ei taida kannattaa vielä ulkopuolisille hihkua.
Olo on aika hölmistynyt, miten se tapahtuikin näin äkkiä? Huhtikuussa oli vasta eka kunnon yritys, ja toisella kierrolla sitten tärppäsi. Älytöntä. Jotenkin olin vielä viikko sitten aivan varma, että en taatusti ole raskaana.
Nyt pitää vain keskittyä siihen, että pikkuinen pysyisi siellä missä on. Pelkään koko ajan alkavani vuotaa verta. Olen tutkinut jo netistä, että todennäköisyys siihen, että raskaus jatkuisi loppuun saakka, olisi n. 70 prosenttia. (Voisiko joku tulla hajottamaan minun adsl-modeemini?)
Toinen haastekin on: tästä aamusta alkaen en sitten syö enää mitään lääkkeitä. Jätin nyt pois kokonaan paniikkihäiriöön tarkoitetun lääkityksen lääkärin opastuksella. Myös unilääkkeitä olen silloin tällöin käyttänyt, myös ne on nyt laitettu sivuun. Kunpa arki alkaisi sujua normaalisti, ja paniikkikohtaukset vain pysyisivät poissa. Nyt ainakin on niin onnellisen tasainen olo, että luottavainen olen!
Kaikille blogin lukijoilleni terveisiä, vaikka blogi nyt vaihtuukin lapsettomuuspeloista epävarman ensiodottajan huolehtimiseksi, toivottavasti pysytte mukana! Oli ihanaa saada heti lukea kommenttejanne, sillä minusta tuntuu että halkean kun en saa kertoa tästä vielä kenellekään!
torstaina, kesäkuuta 07, 2007
...!!!...!!!
Kuukautiset myöhässä kaksi päivää. Tein aamulla testin. Tikussa näkyi haamuviiva, todella todella vaalea. Hain kaupasta uuden ja tein iltapäivällä uudelleen. Jälleen haamuviiva, vaalea, mutta nähtävissä.
Apua, onko tämä nyt sitten sitä? Olenko raskaana???
Vatsaa ja munasarjojen seutua on nipistellyt samalla tavalla kuin kuukautiset olisivat tulossa. Juoksen koko ajan vessassa katsomassa onko vuoto alkanut. Olemme miehen kanssa katselleet epäuskoisina toisiamme. Kumpikaan ei oikein usko. Haluamme sen vahvemman viivan ennen kuin innostumme liikaa.
Huomenaamulla teen testin uudelleen. Josko raskaushormonia olisi tuolloin virtsassa enemmän.
Pitäkää peukkuja, että tämä olisi totta!!! Nyt ei voi kirjoittaa, ei kerta kaikkiaan riitä keskittymistä. (lähtee haaveilemaan)
Apua, onko tämä nyt sitten sitä? Olenko raskaana???
Vatsaa ja munasarjojen seutua on nipistellyt samalla tavalla kuin kuukautiset olisivat tulossa. Juoksen koko ajan vessassa katsomassa onko vuoto alkanut. Olemme miehen kanssa katselleet epäuskoisina toisiamme. Kumpikaan ei oikein usko. Haluamme sen vahvemman viivan ennen kuin innostumme liikaa.
Huomenaamulla teen testin uudelleen. Josko raskaushormonia olisi tuolloin virtsassa enemmän.
Pitäkää peukkuja, että tämä olisi totta!!! Nyt ei voi kirjoittaa, ei kerta kaikkiaan riitä keskittymistä. (lähtee haaveilemaan)
keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007
Älä tule täti kylään....
Tänään pitäisi sitten alkaa kuukautiset. Vielä ei kuulu eikä näy, mutta olen melko varma että sieltähän ne tulevat taas...
Olin jo viime perjantaina malttamaton ja tein raskaustestin. Miksi lie, sillä eihän sen pitäisi kai niin aikaisessa vaiheessa näyttää mitään, ja negatiivinenhan se myös oli. Onneksi noita testejä saa nykyään aika edullisesti marketeista...
Emme ole nyt puhuneet lapsiprojektistamme mitään. Totesin vain silloin viime perjantaina kumppanileni, että en ole raskaana. Pettynyt oli selvästi. Kierto kierron jälkeen minulla pelottaa enemmän. Ehkäpä pitäisi oikeasti nyt vain ajatella, että ei tule raskaaksi ja sillä selvä. Joka kuukausittainen jännittäminen tuntuu aika rankalta. Hatunnosto vain kaikille lapsettomuushoidoissa käyville, teissä on kyllä uskomaton määrä sinnikkyyttä! Minä meinaan luovuttaa jo alkumetreillä.
Taloriidassa sitten kai minä taivuin, ja nyt katselemme valmista taloa. Myös tonttiasia on kuitenkin sovittu laitettavaksi seurantaan, katsotaan nyt sitten kumpi löytyy ensin, unelmien talo vai tontti.
Jahas, ja taas minä jaarittelen työajalla. Nyt töihin, mars! (ja mielessä pyörii koko ajan hokema, että älä tule "täti" kylään, älä tule täti kylään... Tuo täti -nimitys kuukautisista on aika hauska, en tuntenut ennen blogimaailmaa. Mietin aluksi vain, että onpa kaikilla hankalia sukulaisia... =) Blondi mikä blondi.
Olin jo viime perjantaina malttamaton ja tein raskaustestin. Miksi lie, sillä eihän sen pitäisi kai niin aikaisessa vaiheessa näyttää mitään, ja negatiivinenhan se myös oli. Onneksi noita testejä saa nykyään aika edullisesti marketeista...
Emme ole nyt puhuneet lapsiprojektistamme mitään. Totesin vain silloin viime perjantaina kumppanileni, että en ole raskaana. Pettynyt oli selvästi. Kierto kierron jälkeen minulla pelottaa enemmän. Ehkäpä pitäisi oikeasti nyt vain ajatella, että ei tule raskaaksi ja sillä selvä. Joka kuukausittainen jännittäminen tuntuu aika rankalta. Hatunnosto vain kaikille lapsettomuushoidoissa käyville, teissä on kyllä uskomaton määrä sinnikkyyttä! Minä meinaan luovuttaa jo alkumetreillä.
Taloriidassa sitten kai minä taivuin, ja nyt katselemme valmista taloa. Myös tonttiasia on kuitenkin sovittu laitettavaksi seurantaan, katsotaan nyt sitten kumpi löytyy ensin, unelmien talo vai tontti.
Jahas, ja taas minä jaarittelen työajalla. Nyt töihin, mars! (ja mielessä pyörii koko ajan hokema, että älä tule "täti" kylään, älä tule täti kylään... Tuo täti -nimitys kuukautisista on aika hauska, en tuntenut ennen blogimaailmaa. Mietin aluksi vain, että onpa kaikilla hankalia sukulaisia... =) Blondi mikä blondi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
