Hormonimyrskyä

Olen yrittänyt olla vielä hipelöimättä vauvantarvikkeita, mutta kävin tuossa tutkimassa postimyyntifirmojen vaunuvalikoimaa ja pyysin miehenkikin katsomaan. Mutta mites kävikään, mies vaan tuhahteli ja pyöritteli silmiään. Oli sitä mieltä että olen liian aikaisin liikkeellä kun niitä katselin. Ja minähän tietysti loukkaannuin. Selitin kipakasti takaisin, että parempi nyt jo katsella ettei kaikki kaadu päälle liian nopeasti. ja mies taas sanoi, että hän ei osaa tässä vaiheessa tuollaisia edes miettiä. Hitto, olisi saanut miettiä jo silloin kun lasta aloimme yrittämään!

Anteeksi purkaus, mutta itkettää ja harmittaa. En tiedä johtuuko tästä raskaudesta, mutta itku tuntuu olevan nyt tosi herkässä.

Nuo miehen tekemiset ärsyttää paljon enemmän kuin ennen. Vielä hetkeä aikaisemmin olimme soutelemassa ja poimimassa kieloja saaresta, ja nyt toinen istuu yläkerrassa, toinen mököttää alakerrassa. Tämä on varmaan sitä odottamisen onnea...