Tänään alkoivat kuukautiset, ei jäänyt mitään epäselväksi. Kyseessä oli siis ilmeisesti ns. kemiallinen raskaus.
Aamupäivällä olin hyvän ystäväni kanssa syömässä, ja kerroin hänelle raskaudesta, kun tuntui että halkesin onnesta ja hän on ollut paljon tukena keskenmenon jälkeen. Kun tulin kotiin, niin huomasin, ettei mitään raskautta edes ole olemassa.
Nyt tuntuu todella pahalta. Vielä tänä aamuna onnellisena tihrustin, että haamu oli muuttunut vähän vahvemmaksi viivaksi. Ja nyt sitten tämä. Ihan niin kuin jotakin tällaista vielä olisin tarvinnut. Kävin koirien kanssa metsässä lenkillä ja purin raivoa heittelemällä lumipalloja puuhun. Samalla äiti-luontoa kiroten. Nyt ei jaksa enää miettiä koko hommaa.
Kiitos kaikille teille, jotka jo peukkuja pitelitte. Nyt ei valitettavasti ole enää jännättävää...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Voih. Kurja kuulla. Kovasti voimahaleja ja tsemppiä.
Nauttikaa miehesi kanssa toisistanne, yrittäkään unohtaa "projekti" hetkeksi elli pidemmäksi. Tiedän ja ymmärrän, ettei se ole helppoa, mutta tekisi henkisesti varmasti tosi hyvää.
Halituksia.
:(
Se on äiti-luonto tosiaan välillä aika julma. Ehkä totaalivihastuminen koko projektiin puhdistaa välillä ilmaa ja tuulettaa mieltä ja kehoakin(?).
Tsemppiä!
Jaksuja tulin sulle toivottelemaan. Toivottavasti sait mieltä purettua lumipalloin =) nyt rentoudutte yhdessä ja suunnitelkaa jotain mukavaa, vaikkapa jokin reissu.
Kurjuuksien kurjuus! :(
Yritä saada ajatukset nollattua...ja sitten uusin voimin haasteita kohti! Kaikkea hyvää toivottelen!
Se sama äippä taas, eikä osaa sanoa kuin olen todella pahoillani! Pitäisi varmaan lukea ylhäältä alas, eikä sieltä mihin on jäänyt ylös...
Voi kökkö. Epistä! Pidän peukkuja, että pian...
Voi kurjuuden kurjuus :( Jaksuja!
No voi harmi! Koitahan jaksaa siellä. Viettäkää oikein mukava viikonloppu!
Lähetä kommentti