keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008

Seisahduksissa.

Muks ja mäiskis. Samalla kun olen tässä sohvalla läppärin äärellä, muksii käiverö minua mahaan... Yli 1600 gramman painoinen asukki alkaa jo saada liikkeisiinsä vakuuttavuutta, on siinä pakko jo äidinalunkin korjata asentoa kun pikkuinen niin vaatii...

Laskuri blogin yläreunassa kertoo, että enää 66 päivää laskettuun aikaan. Samaa tahtia minä huomaan hämmentyväni entistä enemmän. Tuntuu niin epätodelliselta, että ihan kohta tuo pieni mahassani meteliä pitävä pakkaus tulee mullistamaan meidän elämämme lopullisesti. Enää ei ole minä tai me kaksi, vaan Meidän Perhe. Ja Meidän Lapsi. - Käärö, jolle me olemme kaikki kaikessa, joka on täysin riippuvainen meistä. Siis meistä - tulevasta Äidistä ja Isästä. Apua!

Käiverö viihtyy edelleen onnellisesti pyllyllään, näillä viikoilla pitäisi kuulemma kääntymisen alkaa tapahtua. Synnytys arveluttaa jo sen verran, että tuskin uskallan perätilassa olevaa alkaa synnyttämään normaalisti, ja kääntämisestäkin on kuulunut kauhujuttuja. Annetaan nyt sitten käiverön päättää itse, että haluaako tulla maailmaan normaalisti vai sektiolla. Jotenkin toivoisin kuitenkin tavallista synnytystä, mutta kyllä se jollakin tapaa pelottaakin. Kohdussa oleva väliseinä voi kuitenkin haitata kääntymistä, joten saapas nähdä, miten käy.

Siskoni oli kahden poikansa kanssa täällä useamman päivän, toivat naurua ja menoa pirtin täyteen. Nyt illalla heidän lähdettyään katsoimme miehen kanssa toisiamme ja mietimme, että meidänkin arjessamme nämä hiljaiset ja rauhalliset koti-illat alkavat olla kohta harvinaista herkkua. Pelottava ajatus sekin, mutta kuitenkin niin ihana. Kaikki tuleva pelottaa ja arveluttaa, mutta siltikään emme malta millään odottaa. Ihan ihmeellinen olotila. Aivan kuin olisi jotenkin sellaisessa pysähtyneessä tilassa, ei ole enää se entinen oma itsensä, mutta tietää, että uusi minäkin on vielä täysin muodostumatta. Aivan kuin joku olisi kaukosäätimellä laittanut minut paussille, ja olisin astunut ulkopuolelle tarkkailemaan omaa elämääni ja itseäni. Outoa.

Jahas, läppäriterroristi päätti ilmoittaa sarjatulipotkuin, että nyt äippä pois kumarasta ja heti. Toteltava on.

Cazze 30+4

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvinhän sun odotus on mennyt ja varmasti menee loppuun asti.
Vai on teilläkin vaavi perätilassa, niin täälläkin. Saisi ainakin meidän vauva kääntyä pikkuhiljaa, haluaisin mielelläni synnyttää...
Mukavaa loppuviikkoa!
T.Cora, jolla sama la

Cazze kirjoitti...

Onko sulla Cora blogia, en ole ainakaan löytänyt? Kiva, kun samaa päivää odotellaan kuin kuuta nousevaa... Eilen vauski meni jo vaaka-asentoon ja möyri kovasti, odotin jo kääntyvän, mutta edelleen tuo napottaa pää kylkeä vasten.

Anonyymi kirjoitti...

Onnellista odotusta :)!