Ei napannut -oloa

Maanantaipäivä. Plääh, on jotenkin lannistunut olo. Raskaana en ainakaan ole, siitä olen ihan varma.

Viikonloppuna katselin kun mies kokkasi ruokaa ja vihelteli samaan aikaan patakakkosen tunnusmusiikkia. Hyvä mies se on, ei siitä pääse mihinkään. Olern tyytyväinen siitä, että liikkuu eikä viihdy kaljatuopin äärellä. Yhdessä otetaan joskus viiniä tai saunaolutta, ja silloinkin kohtuudella. Parivuotisen seurustelumme aikana on mies tainnut kerran tulla kotiin selvästi humalassa, silloinkin kaverien pokeri-illasta =)

Nyt kun mietin, niin taidan olla itse se, joka olisi enemmän menossa, ja joka helpommin jäisi vielä yökerhoon kun toisella väsyttäisi jo.... Omia elämäntapojahan tässä pitäisi kai miettiä. Tupakointia ei onneksi ole, liikuntaa lähes joka päivä, joten ei kai ne taustat ole pöllömmin minullakaan. Paniikkihäiriölääkitys on varmaan ainoa miinuspuoli, mutta eiköhän senkin lopettaminen suju ongelmitta, ainakin luotan niin. Paniikkikohtauksia ei ole ollut pitkään aikaan, eikä niitä tullut nytkään kun lääkitystä vähenenttiin. Kun nyt vain tulisi se tärkein syykin lopettaa ne kokonaan...