Uusi raskausviikko lähti käyntiin, jes!
Mie olen pohtinut nyt kovasti oireettomuuttani. Pahoinvointia ei ole ollut juuri ollenkaan, välillä hieman etonut, mutta vähän sitäkin. Tällä hetkellä raskaudesta minua muistuttaa ainoastaan kipeät rinnat sekä alavatsan nippailut. Juu, normaalia pitäisi olla, mutta jotenkin olen kuitenkin huolissaan, ainakin noiden pienten kipujen vuoksi. Ne tuntuvat etenkin oikealla puolella, ehkäpä siinä kohdun tai munasarjojen kohdalla. Nyt sitten mietinkin, että pitäisikö käydä ensi viikolla yksityisellä ultrassa, jospa tutkisi oikein ajan kanssa, että kaikki näyttää siltä niin kuin pitää...
Pääsinhän minä tiistaina tervehtimään masuasukkia, neuvolaan oli tullut jokin vanha ultra, jolla sitten kurkkasivat, että kaikki on hyvin. Vaikka sydän ehti kyllä muljahtaa rinnassa, kun oma neuvolan täti ei löytänyt ensin yhtään mitään, ei edes koko kohtua =) Sitten hätiin tuli hieman kokeneempi ultraaja, joka löysi kohdun ja kyllähän siellä jotakin myös näytti kasvavan. Mie en siinä möykyssä sykettä nähnyt, mutta hoitajat näkivät, joten uskottava se kai on. Pieni epävarmuus jäi kuitenkin itselle tuosta käynnistä mieleen, ja siksipä mietin sitä ultraa.. Satanenhan sinne uppoaa, mutta voisi olla mielenrauhan arvoista. Np-ultraan on kuitenkin vielä yli kolme viikkoa aikaa. Onhan minulla kotidopllerkin, mutta sillä ei kannata yrittää kuuntelemista vasta kun 12 viikon jälkeen, muutenm vaan säikäyttää itsensä enemmän, jos ei ääniä kuulu.
Muuten oli ihan perusneuvolankäynti, hb oli 122, eli sitä nyt tarkkaillaan. Meinasi kyllä, ettei rautaa kannata aloittaa vasta kuin toisella kolmanneksella, siihen asti riittänee multitabsin raskaus -vitamiinitabletit, joita olen popsinut aina vauvahaaveista alkaen. Painoa olikin sitten tullut jo kaksi kiloa mistä järkytyin ensin, mutta osaksi lienee turvotusta, sillä tänä aamuna puntari näytti osan jo hävinneen. Kai se kroppa on hieman sekaisin, kun olen aika radikaalisti vähentänyt pois raskainta liikuntaa...
Olo on ollut nyt varovaisen toiveikas. Eilen illalla miehen kanssa jo vähän suunniteltiin sen huoneen remonttia, josta meillä olisi tarkoitus tehdä lastenhuone. Varovaisesti kuitenkin, kumpikin puhuu, siihen tyyliin että "jos tässä hyvin käy, niin voisimme...." Toisaalta on surullista, kun emme uskalla vielä rentoutua ja iloita tästä raskaudesta, mutta niin se varmaan on kaikilla, joilla on keskenmeno ollut joko itsellä tai lähipiirissä.
Nyt kuitenkin on raskausviikkoja 9, ja käiverön pitäisi olla jo reilun parin sentin pituinen mötikkä. Kasva nyt siellä rauhassa pikkuinen, sinua emme halua päästää enää pois.
Cazze 9+0
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Moi!Kyllä se siitä,tiedän et turha on sanoa et kaikki on hyvin ja sen näkee sit,mut itsekin muistan kun olin raskaana et kyllä sitä aina pelotti ja varsinkin kun minulla supisteli rv 22 lähtien useaan otteeseen olin sairaalassa yötä sen supistelujen takia,mut silti tyttö syntyi 8 päivää yliajalla.
Miten sä olet saanut muokattua tuota sun blogeja et näitä blogeja seuraan en saa semmoiseksi tonne sivuille kuin haluan.Kun yrittää jotain ohjetta lukea niin se on sit englanniksi ja huono on englantini.Jotenkin tuntuu ettei kukaan eksy tonne mun blogiini ja kiva olis saada ihmisiä joitten kans keskustella kaikennäköistä,välillä kun on vähän yksinäinen.
Mä olen useammankin kerran lukenu "jostain", et niitä vihlaisuja eli kohdun kasvukipuja ym. kuuluu tuntua alkuraskaudessa ERITYISESTI oikealla puolella, siinä sivulla. En yhtään muista, miks just sillä puolella enemmän, mut mulla se on ainaki pitäny aina paikkansa. Erilaisia vihlaisuja toki tuntuu välillä muuallakin.
Mulla on myös ollu hyvin oireettomat alkuraskaudet, enimmäkseen vaan tota rintojen arkuutta. Ja kesken menneillä ja hyvin edenneillä raskauksilla ei oo ollu mitään eroja oireiden suhteen... Jos tää siis yhtään lohduttais!
Hieman edullisempi tapa selvitellä masun tilannetta vois olla neuvolassa? Siis et terkka saattaa kuulla sydänäänet dopplerilla jo rv10, kun laite on usein parempi ja kuuntelija kokeneempi. Kaikki eivät kyllä suostu edes kokeilemaan, mut aina kysyä voi. Vai miten sulla on noita neuvolakäyntejä?
Voipi olla, että teillä jatkuu ihan loppuun asti tuo "jos tässä hyvin käy". Sille ei vaan voi mitään. Se on ikävää, mutta muistuttaa elämän ennalta-arvaamattomuudesta. Äidiltä kuoli kohtuun vauva viikoilla 29 monta vuotta sitten. Seuraavaa vauvaa odottaessa (siskoani) aikana äiti puhui ihan viimeiseen päivään asti "jos tästä nyt vauva tulee". Meillä ei kotona näkynyt mitenkään, että oltaiisin uutta sisarusta saamassa. Sain kuullakin tästä hyvin myöhään. Ei hoitopöytää, vauvan sänkyä, vaatteita. Äitiyspakkauskin oli varastossa. Yhden pienen potkupuvun äiti pesi ja silitti, jos vauva tulee. Kyllä teillä varmasti kaikki hyvin menee, ainakni minä pidän peukkuja. Tsemppiä.
Mulla on vihlasuja tuntunut myös silloin tälöin nimenomaan oikealla puolella. Olen toki huolestunut, vaikkei syytä siihen olisi. Neuvolatäti sanoi, että kuuluvat asiaan. Annoin sinulle muuten blogissani kunniamaininnan hyvästä blogista. Ilo lukea ja seurata!
Tietkös mikä se on;valkoinen tikku,mihnä tulee sininen viiva ja punainen(haalea) viiva? Oisko se edelleen plussa testi!!!!!Jipii. Testasin siis sunnuntaiaamuna (KP31) ja sellasen täräytti. Keitin aamukahvit ja miehen kupin viereen laitoin pienenpienet valkoiset vauvasukat!!=) Kyllä oli mies yhtä hymyä. Wc:ssä fiilisteltiin vielä viivat testistä miehen kanssa. En meinannu malttaa heittää sitä roskiin.;)
Oireita on ollut vatsannipistely ja viiltely.Rinnat tosi arat. Tänäaamuna alkoi etomaan hammastahna lavuaarissa,kun syljin. Ajattelin että ei kai se ilkeä etominen vielä nyt ala!!!!
Eli tässä hissunkissun odotellaan,kerätään viikkoja(ekaan neuvolakäyntiin),toivotaan tietty parasta!!!
Kiva juttu sulla alkaa kohta eka ultra oleen lähellä...Näät ihan "elokuvaa" hänestä!! ;)T.Hiutale
Lähetä kommentti