torstaina, maaliskuuta 10, 2011

Tätä se raskaana olo nyt sitten on...

Kun eilen halutti lattialta noustessa ennemmin kontata kuin yrittää nousta ylös, niin meinas tulla sekä itku että nauru yhtäaikaa. Tässä raskaudessa ovat nimittäin liitoskivut jotakin ihan omaa luokkaansa! Syynä oli ilmeisesti koiran kanssa aikaisemmin tehty kävelylenkki, vain kilometri suuntaansa, mutta sekin näköjään riitti. Sitten sitä vaaputtiin kuin ankka ja tuskasteltiin koko ilta.

Mutta kyllähän tässä nyt mennään hammasta purren vaikka missä kivuissa. Huomenna 34 viikkoa täynnä, eli vähiin on käymässä. Ja jos nyt keljuttaakin, ettei kevätaurinkoon pääse telmimään ja lenkkeilemään, niin kesällä sitten pitäisi taas pystyä liikkumaan senkin edestä. Pitää sitten mennä nautiskelemaan siitä kevätauringosta ihan vaan portaille istuksimalla.

Minut määrättiin sairaslomalle kolme viikkoa ennen äitiysloman alkua noiden liitoskipujen sekä supisteluiden vuoksi. Supistelut eivät olleet onneksi paikkoja aukaisseet, mutta tuntuvat tosi ikäviltä ja äityvät istuessa.

Yllätys oli se, että äippäpolin ultran mukaan nyt olisi tulossa ilmeisen paljon isompi vauva kuin esikoisemme oli (2750 grammaa viikolla 38+4). Lääkäri laskeskeli että vauva olisi lähellä laskettua aikaa jo lähemmäs nelikiloinen, noin 3800 grammaa. Lähetti sitten uusintana vielä sokerirasituskokeisiin, mutta tulokset olivat normaalit.

Perätilasynnytyksestä ei edes puhuttu, vaan kirjasi papereihin että mahdollinen sektio, ja uusi käynti ensi viikolla , lähinnä haluavat kai mittailla vauvaa uudestaan. Ja silloin kai sovitaan paremmin sektiostakin.

Itse en haikaile enää alatiesynnytyksen perään, eikä vauvan kääntämistäkään yritetä, koska tilaa on ahtaanlaisesti kohdun väliseinän vuoksi. Eli aika rauhallisin mielin nyt vain odotellaan.
Tuo vauvan suuri koko hämmästytti kyllä, mutta eipä noihin ultriinkaan ole niin luottaminen. No, hyvä vaan jos hieman isompi olisi tällä kertaa, oli se tyttö niin hentoinen ja pieni käsitellä silloin! Ehkäpä tämä selittää myös nämä hurjemmat liitoskivut ym, kun alkaa tyyppi olla jo samaa koko kuin tyttö oli syntyessään!

Nämä viikot menee nyt kyllä ihan huimaa tahtia, vaikka niitä kolotuksia on tullutkin. Ja mitä enemmän liikkuminen tuntuu tuottavan hankaluuksia, sen enemmän tyttö haluaa jumpata, hyppiä, tanssia ja juosta äitin kanssa. Ja kun äiti yrittää usuttaa tyttöä isänsä kimppuun, tyytyy tyttö sitten leikkimään kiikkuapinaa, ja puu on mikäs muu kuin äiti. Siinä sitten kädet sylissä varjellaan tulevaa kuopusta isommilta iskuilta.

Vauvaa varten ei ole laitettuna vielä oikeastaan mitään. Minulla on joku horrostila. Jos nyt pitäisi puunata pesää, niin minusta päinvastoin tuntuu etten saa aikaiseksi oikeastaan juurikaan mitään. Netissä kyllä osaan roikkua, mutta kaikki järkevä tekeminen sitten vain ei maistu. Ja päiväunet on otettava joka päivä, muuten ei kärsivällisyys riitä. Liekö sitten kerään unta varastoon tulevia koitoksia ootellessa :)

Tyttö- ja poikaolot vaihtelevat oikeastaan koko ajan. Taidan yllättyä, tulee sieltä kumpi vaan. Ihanaa, kun maltoimme olla kysymättä asiaa, jotenkin on kiva jättää yllätystä ihan loppuun.

Jahas, jos lähtisi konttailemaan lattialle vielä tytyn kanssa ennen iltatouhuja.

Cazze 33+6

5 kommenttia:

-S- kirjoitti...

Mulla oli kakkosen kanssa myös liitoskivut ihan omaa luokkaansa. Meinasin huutaa ääneen KOVAA kun lääkäri painoi ja kysyi sattuuko tästä. Joo, sattui se ja vedet tirskahti silmiin. Johtuu kuulemma siitä, että kroppa muistaa sen edellisen ja paikat on valmiiksi löysemmät ja tietävät mitä tuleman pitää.

Kiva kun kerroit taas kuulumisia pitkästä aikaa!

Kati kirjoitti...

Ja jotta ei totuus unohtuisi, ne paluuliitoskivut synnytyksen jälkeen on myös sitten ihan omaa luokkaansa...

Cazze kirjoitti...

Auts. Paluuliitoskivut, sellaisiakin on? Esikoiselta ei jäänyt mieleen, mutta hyvä tietää.... :)

Elina kirjoitti...

Mulla auttoi liitoskipuihin tosi paljon osteopatia. Oli nimittäin pahojakin kipuja, mutta hävisivät parin käynti kerran jälkeen kokonaan. Ja mitään paluukipuja mulla ei ollut ollenkaan. Kannattaa harkita.
Tsemppiä loppumetreille!

pilami kirjoitti...

Mulla heitti ultran painoarvio vaatimattomat 800 g (ultrattiin päivää ennen kuin lapsi syntyi). Että mulla ei ole kyllä pahemmin luottoa noihin ultran perusteella annettaviin painoarvioihin.